99 frangia

Alkuperäinen nimi: 99 francs
Alkuperämaa: Ranska 2007
Ohjaus: Jan Kounen
Käsikirjoitus: Nicolas & Bruno, Jan Kounen
Pääosissa: Jean Dujardin, Jocelyn Quivrin, Patrick Mille, Vahina Giocante, Jan Kounen
Ensi-ilta: 10.10
K-15

Onko elämämme pelkkää mainosmiesten ohjelmoimaa kulutuskierrettä, jossa unelmat ovat yhtä kuin tavarat ja tavaroiden hankkimisesta saatu tyydytys yhtä katoavaista kuin kangastus autiomaassa? Näin väittää ranskalaisen Jan Kounenin ohjaama elokuva menestyvästä mainosmiehestä, jonka yltäkylläinen, huumeiden vauhdittama elämä suistuu rumasti raiteiltaan.

Digitehosteilla, animaatiojaksoilla ja ties millä tehosteilla tuhdisti maustettu 99 frangia on visuaalisesti hengästyttävä elokuva. Sen kyynistä maailmankatsomusta voi pitää joko osuvana satiirina tai karkeana liioitteluna. Välinpitämättömäksi se tuskin jättää ketään.

Anna Laine
 

Jan Kounenin 99 frangia on pitkään aikaan paras näkemäni elokuva.

Kun mainosohjaaja tekee elokuvan mainosmaailmasta, sen jotenkin odottaa puhuvan samaa kieltä aiheensa kanssa. Niin juuri käy Kounenin 99 frangissa ja hyvä että käy. Mainosten maailma on värikylläistä, johdattelevaa, sisältää nopeita leikkauksia ja efektejä. Myös 99 frangia on hyödyntänyt samoja elementtejä ja todella onnistuneesti.

Elokuvan juoni pohjautuu Frederic Beigbederin samannimiseen romaaniin. Tarina ei itsessään ole kovin kaksinen, mutta Kounen on kuorruttanut huumehöyryisen mainoskaaoksen upeaksi elokuvaksi. Olen vakaasti sitä mieltä, että juuri siitä on kyse elokuvan taiassa. Kehnompikin tarina kantaa jos se tarjoaa visuaalisen elämyksen.

Elokuva on raaka kuvaus mainosmaailman pinnallisuudesta. Mainokset ovat nykyään osa arkipäiväämme, joten elokuva tulee sorkkaisseeksi myös jokapäiväistä elämäämme. Kuinka paljon me voimme vaikuttaa ympärillämme tapahtuviin asioihin ja kuinka paljon ympäröivä vaikuttaakaan meihin? Tietyin väliajoin on hyvä saada muistutus siitä, että se mitä minä luulen vapaaksi valinnakseni ja yksilöllisyydeksi, saattaakin vain olla upporikkaan mainonnansuunnittelijan keksintö päästä kukkarolleni.

Juha Rosenqvist

Mukatiedostava tekotaiteellisuus kuvaa hyvin Jan Kounenin uusinta elokuvaa 99 frangia. Miehen edellisestä elokuvasta, psykedeelisestä Blueberry-länkkäristä tuttu visuaalinen trippailu on jälleen läsnä. Tällä kertaa Kounen on kuitenkin saanut kursittua kasaan jotain sisältöä ja sanottavaakin.

Tosin mainosmaakarien metkujen paljastaminen pelkäksi pelleilyksi ei ole mitään suurta sisältöä. Mainosten tekijöissä kun riittää paholaiselle sielunsa myyneitä hukattuja lahjakkuuksia, jotka toteuttavat moukkamaisten asiakkaidensa toiveita ja vaientavat itsensä tuhdilla tilinauhalla ja helpoilla hyödykkeillä.

Itsekin mainosten ohjaajana kunnostautuneelle Kounenille tämä markkinakarnevaalien maailma on varmasti tuttu. Ja ilmeisesti liiankin tuttu, sillä elokuvaan valittu muotokieli ja kerronta vaikuttavat suorastaan infantiileilta sisältöön nähden. Kenties se on ollut tarkoituksellista mutta lopputuloksessa muoto vetää enemmänkin mattoa sisällön jalkojen alta kuin antaa sanottavalle tarvittavaa tukea.

Pelkistetymmässä ja raaemman suoraviivaisessa muodossa sisältö olisi saanut tarvitsemansa asenteen antaa puolen biljoonan bisnekselle kunnolla nenille, kuten ilmeinen tarkoitus on ollut. Nyt kokonaisuus käpristyy pikkusieväksi kikkailuksi ja huumori mukatiedostavaksi näsäilyksi.