Bangkok Dangerous

Alkuperämaa: Yhdysvallat 2008
Ohjaus: Oxide Pang Chun, Danny Pang
Käsikirjoitus: Jason Richman, Oxide Pang Chun, Danny Pang
Pääosissa: Nicolas Cage, James With, Charlie Yeung, Shahkrit Yamnarm
Ensi-ilta: 24.10
K-15

Nicolas Cagen esittämä Joe on maailman paras ammattitappaja. Joe on ottanut vastaan sen vihoviimeisen rahakkaan keikan, jonka jälkeen luvassa ovat hyvin ansaitut eläkepäivät. Kaikki ei tällä kertaa kuitenkaan suju kuten tavallisesti. Mutkia matkaan tuovat Joen yllättäen heräävä sosiaalinen omatunto, hänen oppipojakseen ottamansa paikallinen pikkurikollinen sekä kaunis kuuromykkä apteekin myyjä.

Väkivallan kyllästämän Bangkok Dangerousin ovat ohjanneet, käsikirjoittaneet ja leikanneet honkongilaiset Pangin veljekset. Elokuva on isolla rahalla tehty uudelleenfilmatisointi veljesten alun perin vuonna 1999 valmistuneesta esikoiselokuvasta.

Anna Laine

Kierrätys ei aina ole hyvä asia. Varsinkaan kun thai-elokuvaa väännetään Yhdysvaltojen markkinoille.

Nicolas Cage on käsittämättömän karsimaton roolissaan palkkamurhaajana, joka lähtee Bangkokiin hoitelemaan päiviltä neljä paikallisen rikollispomon, Suratin, vihollista. Vain välillä kasvoilla helmeilevät hikipisarat paljastavat, että nyt päähenkilöllä on varmaan jotain mielen päällä.

Bangkok Dangerous on varmasti toiminut aasialaisena versiona, mutta uusittu versio on paitsi puuduttavan pitkäveteinen myös käsittämättömän naiivi. Kuuroon tyttöön rakastuva palkkamurhaaja on yksi tylsimmistä elokuvahahmoista, joita olen pitkään aikaan nähnyt valkokankaalla. Muistakaan roolihahmoista ei saada juuri mitään irti.

Plussaa elokuva saa Bangkok-kuvauksesta. Toimintakohtaukset öisessä thai-kaupungissa ovat vauhdikkaita ja efektiivisiä.

Loppua kohti elokuvan alussa nähty reippaus ja edes hitusen kiinnostavat käänteet katoavat täysin. Viimeinen taistelukohtaus ja lopun läkähdyttävän pitkä, mutta ilmeetön finaali saivat minut toivomaan, että elokuvaprojektori menisi rikki ja pääsisin lopultakin kotiin.

Elokuva nousi heti Yhdysvaltojen katsotuimmaksi elokuvaksi. Sitä on vaikea ymmärtää.

Matti Rämö
 

Bangkok Dangerous on kuin köyhän miehen kopio John Woon ja Chow Yun Fatin Hong Kong -vuosien helmistä, joissa Chown esittämä palkkamurhaaja koki eettisen heräämisen. Nyt Oxide Pang Chungilta ja Danny Pangilta puuttuu Woon herkkyys kuvata antisankarin muutosta. Nicholas Cagelta puolestaan puuttuu kyky esittää uskottavaa palkkamurhaajaa.

Näistä epäkiitollisista lähtökohdista syntyy torso, jossa jokaisen ison teeman käsittely jää kesken. Cagen palkkamurhaajaksi kouluttaman apupojan tulikoe jää kokematta; hän ei joudu valitsemaan ottaako vastaan uuden elämän haasteet. Palkkamurhaajan romanssi polkee paikallaan ja ikävystyttää. Palkkamurhaajan omantunnon löytyminen alustetaan niin hatarasti, että sitä on mahdoton ottaa tosissaan.

Toimintakohtauksen Bangkok Dangerousissa sentään toimivat kelvollisesti. Myös itse Bangkokia kuvataan hyvin syntisenä metropolina. Harmi kyllä pitkään yössä vaeltaneen Cagen suoritus nakertaa toiminnalta ja miljööltä uskottavuutta. Junttimaiselta isännältä vaikuttavan näyttelijän machomaneereissa on jotain lähtemättömän koomista silloinkin, kun elokuva ei pyri olemaan koominen.