Ben X

Alkuperämaa: Belgia/Hollanti 2007
Ohjaus: Nic Balthazar
Käsikirjoitus: Nic Balthazar
Pääosissa: Greg Timmermans, Laura Verlinden, Marijke Pinoy, Pol Goossen
Ensi-ilta: 22.8
K-13

Aspergerin syndroomasta eli lievästä autismista kärsivä teinipoika joutuu julman koulukiusauksen uhriksi ja pakenee piinaavaa arkitodellisuutta verkkopelien tarumaailmaan. Pelaamisen kautta hän löytää myös ainoan ystävänsä ja ymmärtäjänsä. Mutta pystyvätkö verkossa tutustuneet nuoret kohtaamaan toisensa myös tosielämässä ja löytämään tien ulos ahdistavasta tilanteesta?

Ben X on erinäisillä festivaaleilla palkittu belgialaisdraama, jonka haastavassa pääosassa debytoi nuori Greg Timmermans. Elokuvan on oman romaaninsa ja näytelmänsä pohjalta kirjoittanut ja ohjannut Nic Balthazar.

Satu Linnapuomi
  

Belgialainen elokuva koulukiusaamisesta ei ehkä kuulosta vetävimmältä mainoslauseelta, mutta Ben X ottaa aiheensa haltuun erinomaisen katu-uskottavasti ja tuoreesti, ilman minkäänlaista teennäisyyttä.

Ben X:ssä kaikki on onnistunutta: ensinnäkin elokuvan rakenne on kiinnostava. Dokumentinomaiset haastattelut, joissa Benin läheiset ja tuttavat kertovat hänestä, vuorottelevat nykyhetken kanssa. Vähitellen alkaa muodostua kuva siitä, että jotakin peruuttamattoman kauheaa on tapahtunut, ja elokuva alkaa saada jännärimäisiäkin piirteitä. Tämä ratkaisu on omiaan avartamaan näkökulmia Benin henkilön ja sitä kautta myös koulukiusaamisen suhteen sekä tuomaan elokuvaa kohti tosielämää. Ben X:n ohjaus on jäntevää ja pakotonta, ja videoroolipelin ja todellisuuden vuorottelu ja osittainen sekoittuminen luovat rytmitystä elokuvalle. Leffan visuaalisuus on hienosti toteutettu, mutta ennen kaikkea panin merkille upean äänisuunnittelun, jonka avulla kokemus Benin maailmasta ja näkökulmasta tuotiin vahvaksi ja eläväksi. Elokuvamaailman uusi tulokas Greg Timmermans (s. 1979) tuntui aluksi hiukan vanhalta teinipojan rooliinsa, mutta pikku totuttelun jälkeen hänen loistavaa, liioittelematonta roolityötään ei voinut kuin ihailla. Katsojana elin täysillä hänen mukanansa tässä järkyttävässäkin elokuvassa.

Ben X:ssä ei ole tippaakaan opetuselokuvan tuntua, mutta toivon, että sen katsominen sisällytetään kaikkien yläastelaisten opetusohjelmaan tänä vuonna.

Juha Rosenqvist
  

Ben X on ajatuksia herättävä elokuva, jonka suurin arvo on sen tavassa käsitellä vaikeaa aihettaan.

Virtuaalimaailma, syrjäytyminen ja koulukiusaaminen ovat tuttuja teemoja suomalaisistakin julkisista keskusteluista. Virtuaalimaailma ja syrjäytyminen olivat viimeksi voimakkaasti esillä Jokelan tragedian yhteydessä.

Ben X:ssä kartetaan ilmeisimpien ja moralisoivimpien näkökulmien paatos. Teemakäsittelyä ei rakenneta holhoavalla ja opettavaisella otteella. Olennaista on avata aiheissa piilevä ristiriitaisuus luottaen katsojien omaan tulkintaan ja emootioon. Tämän uskoisi puhuttelevan varsinkin nuoria katsojia, sillä nuorten maailma ei ole elokuvassa etäännytettyä kuvittamista. Päinvastoin teos hengittää kuvaamaansa maailmaa niin hyvin kuin se aikuistekijöiden näkemänä on mahdollista.

Nuorten maailma avautuu pitkälti sellaisena kuin se on. Empatia ja oikeudenmukaisuus hautautuvat joukkovoimaan ja ne, jotka haluaisivat toimia toisin, ovat joko osaamattomia tai voimattomia niin tekemään. Olivat he sitten nuoria tai aikuisia.

Elokuva avaa varmasti monen katsojan, varsinkin vanhemman silmiä, miten nykyteknologia on mahdollistanut ihmisen yksityisyyden ja ihmisarvon loukkaamisen mitä moninaisimmin tavoin. Samalla virtuaalimaailma mahdollistaa rinnakkain elettävän todellisuuden, jossa kenenkään ei tarvitse olla oman rajoittuneisuutensa ja fyysisen minänsä vanki. Ydinkysymys piileekin siinä kuinka häilyvä raja eri identiteettien ja todellisuuksien välillä voi olla?

Ben X:n tarinaan voi samaistua hyvinkin erilaisista lähtökohdista. Tämä edesauttaa elokuvan keskustelevuutta läpi eri kohderyhmien. Ben X on elokuva, joka pitäisi katsoa jokaisessa koulussa – ja mikä ehkä kaikkein tärkeintä: kaikissa opettajanhuoneissa ja vanhempainilloissa.