Blindness

Alkuperämaa: Kanada/Brasilia 2008
Ohjaus: Fernando Meirelles
Käsikirjoitus: Don MacKellar
Pääosissa: Julianne Moore, Gael García Bernal, Alice Braga, Mark Ruffalo
Ensi-ilta: 14.11
K-15 

Brasilialainen Fernando Meirelles nousi salamavauhtia maailman kärkiohjaajien kastiin elokuvillaan City of God ja Uskollinen puutarhuri. Hänen uusi elokuvansa Blindness pohjautuu Nobel-palkitun portugalilaiskirjailija José Saramagon romaaniin. Elokuva kertoo ihmisistä, jotka joutuvat karanteeniin menetettyään näkönsä salaperäisen viruksen vaikutuksesta. Eristetyssä sokeiden yhteisössä ihmisen raadollisimmat piirteet nousevat nopeasti pintaan.

Julianne Moore esittää naista, joka ainoana säilyttää näkönsä sokeiden maailmassa. Mark Ruffalo on hänen sokeutuva silmälääkärimiehensä. Meksikolainen suosikkinäyttelijä Gael García Bernal tekee imagostaan poikkeavan roolin sokeiden diktaattoriksi ryhtyvänä roistona.

Satu Linnapuomi
 

Blindness on kuin Doomsday tai 28 viikkoa myöhemmin, mutta ilman raivotautia, visvaa ja verta. Tarttuvana tautina on tällä kertaa sokeus, ja siihen sisältyy vahva sanoma: ihmisen täytyy tulla sokeaksi voidakseen nähdä.

Fernando Meirellesin uutuus on synkkä kuva yhteiskunnasta, jossa kärsimys kärrätään pois näkyvistä ja jossa ihmisarvo voidaan riisua muutamassa sekunnissa. Se herättää kysymyksiä moraalista ihmisen perusominaisuutena. Onko se sitä lainkaan? Meneekö selviytyminen aina moraalin edelle? Entä kuuluuko sadismi ihmisluontoon?

Elokuva kuvaa myös uhrautumista ja rakkautta, paitsi kaikkein läheisimpiä kohtaan myös ihmiskuntaa yleensäkin. Julianne Mooren esittämä päähenkilö päättää kestää, jaksaa ja uskaltaa.

Blindness ei ole ollenkaan toivoton elokuva, mutta kyllä se on synkkä ja ahdistava. Kouriintuntuvin kohdistus on joukkoraiskaus. Sitä ei tarvitse nähdä, vaan pimeydestä kuuluvat äänet riittivät järkyttämään. Muutenkin elokuvassa on runsaasti hyvin voimakkaita, emootioihin tunkeutuvia kohtauksia, niin hyvässä kuin pahassa.

Päätös käyttää valkoista väriä kuvaamaan sokeutta toimii hyvänä tehokeinona. Sinertävän kalvakka maailma on kylmä ja luotaantyöntävä. Sinne kaipaa lämpöä.

Matti Rämö

Blindness esittää hienon, mutta hyytävän ajatusleikin siitä, mitä vain sokea voi maailmasta nähdä. 

Elokuvan massasokeutta aiheuttava virus on yhteiskunnalle asetettu testi, joka mittaa oleellisimman: ihmisten valmiuden pitää heikommista huolta vaikeina aikoina. Fernando Meirellesin elokuvassa yhteiskunnan moraalinen selkäranka katkeaa poikkeustilanteessa kuin hammastikku.

Sokeusepidemian levitessä valtaväestö siivoaa sokeat paniikin vallassa epäinhimillisiin vankiloihin. Siellä, lähes keskiaikaisissa oloissa, moni taantuu käyttäytymään luolamiehen lailla. Mereilles kuvaa ihmisyyden alamäkeä rujosti ja väkivaltaisesti. Raadollisuus tuntuu kuitenkin perustellulta. Pandemiapaniikkien jälkeen Blindnessin maailma ja sitä kohtaava katastrofi ei tunnu täysin utopistiselta. Siksi on tarpeen heittää katsojan silmille kaikessa epämiellyttävyydessään kysymys: kuinka nopeasti sivistys ihmisistä ääritilanteessa rapisee? Näin kiinnostavia dystopioita näkee liian harvoin.