Eräs joulutarina

Alkuperäinen nimi: Un conte de Noël
Alkuperämaa: Ranska 2008
Ohjaus: Arnaud Desplechin
Käsikirjoitus: Emmanuel Bourdieu, Arnaud Desplechin
Pääosissa: Catherine Deneuve, Mathieu Amalric, Jean-Paul Roussillon, Anne Consigny, Amanuele Devos, Chiara Mastroianni, Emile Berling
Ensi-ilta: 28.11
K-11 

Eräs joulutarina on tragikoominen tarina rakkaudesta, vihasta, anteeksiannosta, kuolemasta, joulusta ja perheestä. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat nimen mukaisesti jouluun, jolloin kolmen aikuisen lapsen vanhemmat Juno ja Abel haalivat katraansa kokoon. Tämä ei ole niin helppoa kuin luulisi, sillä perheen vanhimmat lapset vihaavat toisiaan syvästi, eivätkä muutkaan tunnu oikein tulevan toimeen keskenään. Kaiken lisäksi perheen matriarkka Juno on vakavasti sairas, ja niin on ranskalainen sekametelisoppa valmis.

Eräs joulutarina on todellista näyttelijöiden juhlaa. Sen pääosissa nähdään joukko ranskalaisen elokuvataivaan kiintotähtiä, alkaen Catherine Deneuvista ja päättyen uusimmassa Bond –elokuvassa loistavaan Mathieu Amalriciin.

Satu Linnapuomi
  

71-vuotias Catherine Deneuve on ihana ja karismaattinen. Juuri muuta ihanaa tässä ranskalaisessa joulutarinassa ei sitten olekaan.

Juoni on sekava ja se kurkottaa aivan liian moneen suuntaan. Sisko on pannut välit poikki veljeensä, ahaa, kurjaa; lapsen mielenterveys horjuu, ikävää; tuo serkku, eikun veli, eikun mikä, oli ennen tuon kanssa ja haluaisi olla yhä, traagista; äiti on vakavasti sairas, sehän on paha juttu - olisiko tämä se päälinja jota seurata?

Sairastunut veri toimii metaforana jolla ilmennetään sukulaisten tulehtuneita suhteita, ja joka puhkeaa esiin suvun kantaäidin verisyöpänä.

Henkilöt ovat ärsyttäviä, enkä oikein jaksa toivoa heistä kenellekään mitään hyvää. Elokuva on tuhottoman pitkä ja tylsä. Jotkut kohdat muistuttivat etäisesti niistä juhlista, joissa yhteen nippuun pannaan lajitelma ihmisiä, joita yhdistää vain veri. Parhaiten tähän juttuun pääsevät varmasti sisälle ne, joiden mielestä suku todellakin on pahin.

Matti Rämö
 

Arnaud Desplechin esittelee kiinnostavan eripuraisen joulukattauksen. Harmi vain, että annos on aivan ylisuuri. Kaksi ja puoli tuntia on pitkä mitta mille tahansa lähes pelkästään puheen varassa toimivalle elokuvalle. Desplechinin joulutarinaa rasittaa myös kiinnostavimpien elementtien hukkuminen yleisen kohinan sekaan. Vanhan äidin leukemian, monensuuntaisten sisarusriitojen, hulttiopojan uuden naisen ynnä muun keskellä draamanaineksista on suorastaan runsaudenpulaa.

Rasitteeksi valtava juonikoukkujen arkisto kääntyy, kun monen keskeisenkin asian käsittely jää puolitiehen. Jos isosisko Elizabeth (Anne Consigny) on niin täynnä pyhää vihaa hulttioveljeään Henriä (Mathieu Almaric), tuon vihan syistä soisi kuulevansa ylimalkaista alustusta enemmän. Etenkin kun Elizabethin ja Henrin vihanpito nostetaan niin keskeiseksi draaman moottoriksi. Lisää ryhtiä tarinaan tulee kun etualalle nousee pikkuveljen Ivanin (Melvil Poupaid) avioliiton synnyttänyt veljessopimus.

Liiasta ahtamisesta huolimatta Desplechinin joulupöydässä nähdään monta hersyvää hetkeä, kiitos mainion ja irrottelukykyisen näyttelijäkaartin. Perheet sisäiset törmäilyt kuvataan viehättävän
suorasukaisesti, tavalla johon amerikkalaisessa perhedraamassa usein törmää.