Ikuistetu hetket

Alkuperäinen nimi: Maria Larssons eviga ögonblick
Alkuperämaa: Ruotsi 2008
Ohjaus: Jan Troell
Pääosissa: Maria Heiskanen, Mikael Persbrandt, Jesper Christenssen, Antti Reini
Ensi-ilta: 7.11
K-11

Suomalainen Maria Heiskanen esittää pääosaa ruotsalaisen Jan Troellin ohjaamassa epookkidraamassa Ikuistetut hetket. Viime vuosisadan alkuun sijoittuvassa elokuvassa hän esittää tavallista työläisnaista ja seitsemän lapsen äitiä, joka voittaa arpajaisissa valokuvakameran. Ensimmäiset kuvansa hän ottaa vasta vuosia myöhemmin, mutta vähitellen kuvaamisesta tulee omapäisen työläisnaisen intohimo. Siitä taas hänen viinaan ja naisiin menevä aviomiehensä on kaikkea muuta kuin ilahtunut.

Heiskasen roolihahmon esikuva on ohjaaja Troellin vaimon isoäiti, jonka elämästä ohjaajan puoliso on kirjoittanut myös kirjan. Ajankuvaltaan huolekas elokuva on valittu Ruotsin ensivuotiseksi Oscar-ehdokkaaksi.

Satu Linnapuomi

77-vuotias ruotsalaisohjaaja on yhä iskussa. Hänen elokuvansa ovat lähes aina olleet dokumentteja tai sitten tositarinaan pohjautuvia fiktioita, kuten tämäkin uutuus. Jan Troell osaa esittää hienovireisiä hetkiä ja tunnelmia herkällä otteella. Kaikkea ei tarvitse selittää auki, katsojalle jää tilaa omaan ajatteluun.

Elokuvan värimaailma on lainattu vanhoista mustavalkoisista valokuvista. Vaatteista ja lavastuksesta on liki häivytetty värit. Lopputuloksena on kaunis, ruskehtuneen valokuvan tunnelman tavoittava teos.

Marian ja Sigfridin suhde kuvataan ristiriitoineen uskottavasti. Rakkaus pilkottaa perheväkivallan ja uhkausten keskeltä. Kamera ja valokuvaaminen tuo tilaa hengittää päähenkilölle, ja samalla myös katsojalle. Maria Heiskasen näyttelemistä on miellyttävä seurata. Hän ei tee mitään liian suurieleisesti.

Ikuistetut hetket on kuitenkin liian pitkä elokuva, jolle olisi tehnyt hyvää puolen tunnin lyhentäminen ja aiheiden fokusoiminen. Nyt yritetään saada liian monia teemoja mukaan, ja mielenkiinto pääsee toisinaan notkahtamaan.  

Juha Rosenqvist

Ikuistetut hetket on hyvä osoitus ruotsalaisen elokuvanteon rutinoidusta ammattitaidosta.

Viime vuosisadan alun sosiaaliset muutokset, työväenluokan kurjuus ja luutuneet sukupuoliroolit saavat mielenkiintoisen ja uuden näkökulman valokuvauksesta innostuvasta työläisperheen äidistä.

Sata vuotta sitten valokuvauksessa korostui tarkkaan harkittujen hetkien ikuistaminen, dokumentaatio ja ilmaisuvoima, mikä huolettoman diginäppäilyn aikakaudella on lähes kokonaan kadonnut valokuvaamisen taiasta. Elokuva tavoittaakin yllättävän hyvin aikanaan uuden ilmaisuvälineen omaleimaisuuden ja voimavaran.

Mahdollisuus ikuistaa näkemänsä hetket ja asiat avaa myös päähenkilö Marian persoonaa ja luonnetta, mikä kasvattaa tarinasta myös vahvan ja omanarvontuntoisen naisen kertomuksen. Maria Heiskanen tekee vakuuttavan pääroolin eläen ja vanhentaen hahmoaan uskottavasti.

Epookki on kaikkiaan huoliteltu ja laadukkaasti toteutettu. Eniten elokuva nojaa juuri näyttelijöihinsä, sillä tarina on kirjoitettu enemmän henkilöhahmojen kuin tapahtumien varaan. Tältä osin jotkin tarinan ajankuvaan liittyvät yksityiskohdat ja rönsyt saavat turhan paljon tilaa pidentäen elokuvaa ydintarinan kannalta tarpeettomasti. Maria ja hänen valokuvausharrastuksensa ajautuvat aika ajoin sivuun vaikka ovatkin tarinan näkemisen tematiikan kannalta olennaisimpia.

Valokuvan luonne taltioida maailmaa niin hyvässä kuin pahassakin on hyvin samanlainen kuin Marian tapa nähdä maailmaa.