Kukkoilijat

Alkuperäinen nimi: In Bruges
Alkuperämaa: Iso-Britannia 2008
Ohjaus: Martin McDonagh
Käsikirjoitus: Martin McDonagh
Pääosissa: Colin Farrell, Brendan Gleeson, Ralph Fiennes, Clémence Poésy
Ensi-ilta: 12.09
K-15

Kukkoilijat elokuvan alussa kaksi veljellisesti keskenään kinastelevaa palkkamurhaajaa lähetetään pahasti pieleen menneen keikan jälkeen jäähdyttelemään Belgiassa sijaitsevaan pieneen Bruggen kaupunkiin. Bruggessa viettämänään aikana miehet tutustuvat niin kaupungin nähtävyyksiin, ravintoloihin ja tietenkin myös sen moninaiseen asujaimistoon. 

Tämän perinteisten miehisten kaveeraamis-elokuvien asetelmia päälaelleen kääntävän, nokkelan puheliaan elokuvan pääosissa nähdään hurmurinäyttelijä Colin Farrell ja monessa liemessä keitetty veteraani Brendan Gleeson.

 
Satu Linnapuomi
 

Vau, mitä dialogia! Martin McDonagh on käsikirjoittanut ja ohjannut paketin, joka pysyy kasassa alusta loppuun – tai ainakin melkein loppuun. Ihan viimeiset loppuratkaisut menevät hiukan överiksi, mutta pääosin käsikirjoitus on oikea helmi, ennen kaikkea Rayn ja Kenin sanailun osalta. Nämä kaksi kaverusta on rakennettu uskottaviksi henkilöhahmoiksi, joissa riittää kiinnostavia ristiriitaisuuksia, sekä henkilöiden välillä että niiden sisällä.

Brendan Gleesonin esittämä Ken on erityisen maukas hahmo, syvästi kultturelli, sivistynyt ja kauneutta rakastava palkkamurhaaja. Geelson saa fantastisella tavalla Kenin eloon. Sen sijaan Colin Farrel ei malta olla hiukan ylinäyttelemättä Raytä. Vähemmälläkin olisi pärjännyt. Sivuroolit ovat huolella rakennettuja, ja yllättäviä nekin. Brugge itsessään nousee yhdeksi roolihenkilöksi, ja päähenkilöiden suhde kaupunkiin rakentaa kuvaa heidän persoonistaan.

Kukkoilijat on takuulaadukas ja hauska brittiläinen musta komedia, jolla olisi kuitenkin mahdollisuus tonkia syvemmältäkin ihmisyyden syövereitä. Näinkin tämä toimii. Matka Bruggeen pääsee toiveissa olevien matkojen listalle tämän leffan näkemisen jälkeen. Kaupungin satumaisuutta ei Rayn kiukuttelu ja julmat tapahtumat pääse hälventämään.

Juha Rosenqvist

Sysimusta brittiläinen rikoskomedia on pahimmillaan luotaantyöntävää väkivaltaviihdettä ja parhaimmillaan syvälle menevää luentaa ihmisyyden moninaisuudesta. Kukkoilijat lukeutuu jälkimmäisiin elokuviin.

Elokuvassa suodaan runsaasti aikaa ja tilaa Colin Farrellin ja Brendan Gleesonin esittämien päähenkilöiden avaamiselle. Luonteet ja henkilöiden taustat selittyvät tarinan ja dialogin kautta ilman rautalankamaista taustoittelua. Paljon lepääkin näyttelijöiden harteilla. Kumpikin pääosanesittäjä onnistuu roolissaan hyvin, erityisesti Gleeson, Farrell jossain määrin toistaa Cassandra's Dreamin rooliaan.

Kukkoilijoita, kuten montaa muutakin mustaa rikoskomediaa voi arvostella siitä, että ne yrittävät rakentaa inhimillistä samaistumispintaa moraaliltaan häilyviin rikollisiin. Ehkä näin, mutta samalla Kukkoilijoiden kaltainen elokuva kykenee avaamaan kiinnostavasti moraalikäsityksiämme ja sitä, minkälaiselle törmäyskurssille yksilön arvot voivat ajautua suhteessa kollektiivisiin arvoihin.

Kukkoilijoiden vahvuus on tarinan ja hahmojen rakentelussa. Elokuva kaihtaa ilmeisintä väkivaltaa ja toimintaa luottaen enemmän draaman keinoihin. Aivan loppuun asti valittu linja vain ei toimi.