Lola

Alkuperämaa: Saksan liittotasavalta 1981
Ohjaus: Rainer Werner Fassbinder
Käsikirjoitus: Rainer Werner Fassbinder, Rea Fröhlich, Peter Märthesheimer
Pääosissa: Barbara Sukowa, Armin Mueller-Stahl, Mario Adorf, Matthias Fuchs
DVD-julkaisu: vko 45
K-15  

Dvd:llä julkaistu Lola on saksalaisen elokuvan kauhukakarana ja kapinallisena muistetun Rainer Werner Fassbinderin viimeisiä elokuvia. Saksalaisen yhteiskunnan arvoja armotta kritisoivissa elokuvissaan hän käytti toistuvasti prostituutiota yhteiskunnan vertauskuvana.

Lola on keskimmäinen osa väljästä trilogiasta, jossa Fassbinder kuvaa kriittisesti Saksan kokemaa talousihmettä toisen maailmansodan jälkeen. Elokuvan pääosassa Barbara Sukowa esittää bordellin laulajatarta, jonka suosiosta kaupungin jälleenrakentamisesta vastaavat päättäjät kilpailevat.

Satu Linnapuomi
 

Rainer Werner Fassbinder kuoli vain 37-vuotiaana, mutta oli jo silloin tehnyt 43 elokuvaa ja TV-tuotantoa. On hyvä, että Fassbinderiä saadaan DVD:lle, sillä viime aikoina hänen tuotantoaan on ollut heikosti esillä. YLE Teema tosin teki kulttuuriteon ja esitti TV-sarjan Berlin Alexanderplatz muutama vuosi sitten. On raikastavaa nähdä nykyelokuvien virran keskellä leffoja, jotka eivät toimi perusdraaman ehdoilla, vaan joissa dramaattisuus ja analyyttisyys yhdistyvät monisäikeiseksi elokuvalliseksi kokemukseksi. Lolaa aika ei ole kuluttanut vaan tätä elokuvaa voi luonnehtia klassikoksi. Kysymys rahan vallasta ja mahdista on edelleen ajankohtainen.

Fassbinderillä oma vahva tyylinsä: lavastus ja tässä elokuvassa erityisesti värimaailma ovat tyyliteltyjä. Värit ja valot ovat kontrastisia. Näyttelijäntyössä on teatterillisuutta ja liioittelua. Naturalismiin ei pyritä. Fassbinder enemmin osoittaa ja esittää, demonstroi, asioita kuin yrittää luoda samastumista. Hän on silti henkilöidensä tasolla, eikä katso heitä alaspäin.

”Miksi kaikki sanovat, että minä en ole tuon miehen arvoinen? Miksei kukaan sano, että hän ei ole minun arvoiseni?”. Tämä Lolan kysymys on omiaan kuvastamaan sitä roolia johon Lola on jumittunut. Lola näkee rakennusviraston päällikkö von Bohmin reittinä pois tästä hänelle asetetusta roolista. Fassbinderistä on sanottu, että hän oli aina menetettyjen elämänkaarien puolella. Lolassakin ollaan sivullisen puolella, kun päähenkilönä on prostituoitu, älykäs nainen, joka on jäänyt roolinsa vangiksi.

Lolassa yhteiskunnan rakenteet näyttäytyvät irvokkaina. Elokuvan henkilöt ovat luokkansa ja asemansa edustajia enemmän kuin yksilöitä. Osattomuus ympäröivästä maailmasta ja alistussuhteet nousevat keskiöön. Elokuvan maailmankuva on kuitenkin kyyninen: Lola sanoo, että ei hän ole korruptoitunutta, pahaa maailmaa vastaan. Hän haluaa osaksi sitä.

Matti Rämö
 

Lola on tavallaan epäfassbindermainen elokuva. Moni saksalaisohjaajan työ, esimerkiksi loistava Berlin Alexanderplatz - tunnetaan jatkuvasta vereslihallaolon tunnusta. Fassbinderin Saksan liittotasavaltaa käsittelevän trilogian päättävä Lola on rempseä satiiri, jonka kevyen kuoren alla on kuitenkin mitä kyynisin maailmankuva. Kaikki hahmot herraeliitistä prostituoituihin pyrkivät parantamaan asemaansa seurauksista piittaamatta. Tätä onttoa elämää Fassbinder kuvaa vaikuttavan täyteläisesti.

1950-luvun jälleenrakennuksen Saksaan sijoittuva Lola on paljon velkaa teatterille. Kaupungin silmäätekevät pursuavat teatraalista suureellisuutta jo työpaikalla. Bordelissa, elokuvan keskeisessä tapahtumapaikassa, Fassbinderin ohjaus yltyy räiskyväksi ja värikylläiseksi kabareeksi, jonka keskellä perimmäiset halut nousevat paljaina pintaan. Lolan suljettu porvarisyhteisö maksullisine seuralaisineen on ajaton pienoismalli, jonka avulla Fassbinder kuvaa idealismin kuolemaa. Lolassa ylevimmätkin pyrkimykset motivoi lopulta henkilökohtainen katkeruus, ei vilpitön halu korjata epäkohtia.