Myrsky

Alkuperämaa: Suomi 2008
Ohjaus: Kaisa Rastimo
Käsikirjoitus: Kaisa Rastimo, Marko Rauhala
Pääosissa: Ronja Arvilommi, Laura Malmivaara, Janne Virtanen, Sara Tammela, Antti Väre
Ensi-ilta: 15.8
K-7

Kotimaisen leffasyksyn käynnistää Kaisa Rastimon ohjaama koko perheen elokuva Myrsky. Sen päähenkilö on Myrsky-niminen kaukasian paimenkoira, joka päätyy rautaesiripun jälkeisestä Itä-Berliinistä suomalaisen perheen lemmikiksi. Voimakkaan suojeluvaiston omaavasta karvaturrista tulee seitsemänvuotiaan Muru-tytön paras ystävä, mutta omapäinen ja väkivahva koirajätti aiheuttaa perheelle myös runsaasti päänvaivaa.

Myrskyä eri-ikäisinä esittävien koirien lisäksi elokuvan päätehtävissä nähdään Laura Malmivaara ja Janne Virtanen perheen vanhempina sekä ensikertalaiset Ronja Arvilommi ja Sara Tammela heidän tyttärinään. Elokuvan käsikirjoituksesta vastaa ohjaajan ohella Marko Rauhala.

Anna Laine
 

Eläinelokuvat ovat minun heikko kohtani. Niin leffat, luontodokumentit kuin eläinsairaala-ohjelmat toimivat itkusimulaattoreina. Myös Myrsky sai minut kyynelehtimään.

Kaukasian paimenkoira Myrskyn ja sen omistajaperheen yhteiselo ei ota luonnistuakseen. Koira saa perheen rakentamaan talonsa ympärille hurjat suoja-aidat, sillä rotu on tunnettu ylenpalttisen suojelevasta luonteestaan.

Myrskystä minulle tuli vahvasti mieleen minua surullisuudellaan traumatisoinut neuvostoelokuva Bim Mustakorva. Sekin on lähtökohtaisesti eläinsuojeluelokuva, jossa ihmiset näytetään pahoina ja piittaamattomina. Näkökulma erottaa nämä elokuvat toisistaan. Bim Mustakorvassa tilanteita katsotaan koiran näkövinkkelistä, koiran kautta kun taas Myrskyssä koira kuvataan lähinnä ihmisten reaktioiden ja läsnäolon välityksellä. Myrskyssä se on hieman etäännyttävää.

Ihmisten reaktioiden kuvausta on myös kuvattu hieman yksitoikkoisesti. Vasta viimeisten viidentoista minuutin aikana alkaa tapahtua ja elokuva saa uusia käänteitä. Elokuvaan olisi kuitenkin mahtunut ja sitä olisi piristänyt muutama seikkailu lisää.

Myrskyn tarina on huima. Kuinka yksi koirarotu voidaankaan valjastaa niin julmaan rooliin kuin Kaukasian paimenkoirat Itä- ja Länsi-Saksan rajalla! Kaisa Rastimo ja Marko Rauhala ovat tehneet hienon elokuvan vaativasta aiheesta. Mutta ovatko elokuvan suuret teemat liian vaikeita kohdeyleisölle eli lapsille? Minunkin on vaikea ymmärtää Stalinia ja Saksan yhdistymisen teemoja, kuinka se onnistuu lapsilta? Toisaalta, tämän kaltaiset elokuvat usuttavat perheitä aloittamaan keskustelun vaikeista teemoista. Ja se on aina tervetullutta.

Tarmo Poussu

Elokuva, jossa on niin karismaattinen ja valloittava pääosan esittäjä kuin Rastimon uutuudessa, ei voi olla ihan huono. Tarkoitan tietysti Myrskyksi kutsuttua karvaturria, jota toki esittää elokuvassa useampi eri-ikäinen koira, mutta täysikasvuisena vain yksi yksilö.

Henkilökohtaisesti näen Rastimon uutuudessa moniakin puutteita, mutta ymmärrän, etten ole ihan elokuvan keskeistä kohderyhmää. Lähinnä varaukseni liittyvät käsikirjoitukseen sekä monien kohtausten vähän teennäiseltä tuntuvaan toteutukseen.

Käsikirjoituksen ongelma on vetävän tarinan puuttuminen. Sen jälkeen, kun Myrsky-koira on Marjamäen perheeseen asettunut, elokuvassa ei tapahdu juuri mitään merkittävää. Muru-tyttö ja Myrsky-koira eivät koe yhdessä suurta tai edes pientä seikkailua. Koira ei pääse pelastamaan tyttöä hirmuisilta vaaroilta eikä päinvastoin. Lopussa he tosin kohtaavat karhun metsässä, mutta kohtaus tulee ja menee niin äkkiä, ettei siitä oikein tarinan huipennukseksi ole. Lisäksi en voinut olla miettimättä, mitä ihmettä karhu tekisi keskellä sotaharjoitusaluetta, jossa panssarivaunut rymistelevät pitkin metsiä.

Kunnon seikkailun sijasta elokuva toistaa samankaltaisia tilanteita, joissa Myrsky-koira säikäyttää pelkällä murinallaan tai läsnäolollaan karkuun milloin kenetkin. Eikä se koira näissäkään kohtauksissa kovin pelottavalta näytä – pikemminkin lempeältä ja leikkisältä.

Teennäisenä pidin esimerkiksi Pelle Miljoonan lauluja puheissaan alati lainailevaa punkkaripoikaa. Kehuja sen sijaan ansaitsee ensikertalaisen Ronja Arvilommin mainio roolityö 7-vuotiaana Muru-tyttönä.

Kaikista varauksistani huolimatta uskon, että Myrsky toimii nimenomaan lastenelokuvana ihan kelvollisesti. Ja onhan se koira sentään ihana!