Päivä jona maailma pysähtyi

Alkuperäinen nimi: The Day the Earth Stood Still
Alkuperämaa: Yhdysvallat 2008
Ohjaus: Scott Derrickson
Käsikirjoitus: David Scarpa
Pääosissa: Keanu Reeves, Kathy Bates, John Cleese, Jennifer Connelly, Daniel Bacon
Ensi-ilta: 12.12
K-11

Eräänä päivänä maapallolle laskeutuu outo, pallon muotoinen avaruusalus, josta ilmiintyy Klaatu-niminen alieni. Hänellä on viesti ihmiskunnalle. Koska ihmiskunta on piittaamattomalla käytöksellään tuhoamaisillaan maapallon on tullut aika vapauttaa planeettaa ihmisistä.

Päivä jona maailma pysähtyi, on uudelleenfilmatisointi alun perin vuonna 1951 valmistuneesta scifi-klassikosta. Tämän uudelleentulkinnan pääosissa nähdään Keanu Reeves tähtien lähettiläänä Klaatuna ja Jennifer Connelly hänen päänsä kääntämistä yrittävänä tiedenaisena.

Anna Laine

Tämän elokuvan johtolanka tuntuu olevan löysyys. Juoni on löysä, näytteleminen on löysää, ohjaus on löysä.

Päivä jona maailma pysähtyi on kierrätysversio, jota ei liiemmin ole viitsitty päivittää. Se ei tietenkään ole mairitteleva asia elokuvalle, joka käsittelee 2000-luvun ilmasto-ongelmia. Tunnelma on juuri niin 50-lukulainen, kuin se vain saattoi olla elokuvan alkuperäisversiota tehdessä.

Ilmastonmuutoksen nouseminen elokuvien aiheeksi on tietysti hyvä ja kannatettava asia, mutta ihan kaikki ei mene läpi ympäristöihmisellekään. Pelottavaa tämän elokuvan kohdalla on se, että aloin miettiä onko ihmiskunta kehittynyt mihinkään suuntaan viidessäkymmenessä vuodessa, sillä ainakaan elokuvan juonikuvio ei ole sitä tehnyt.

Keanu Reevesin rooli ulkoavaruudesta saapuvana Klaatuna on laiskasti ja ilmeettömästi näytelty. Jennifer Connelly tohtori Helen Bensonina on hieman innokkaampi, mutta ei hänkään oikein saa intoa hahmoonsa. Kun päätähdet laahaavat, jää elokuvakin laiskaksi.

Efekteiltään elokuva on varsin komea, mutta sekään ei taida nykypäivänä olla minkäänlainen meriitti. Niinhän kaikkien elokuvien pitääkin olla.

Juha Rosenqvist

Kun lähdetään päivittämään lajityyppinsä varhaista klassikkoa, pitäisi kyetä johonkin muuhun kuin peruskuvastoa viljelevään ja sisältönsä hukkaavaan tusinatuotteeseen.

Päivä jona maailma pysähtyi toistaa alkuperäisen Uhkavaatimus maalle -elokuvan tarinan. Nyt tosin ihmiskunnan syntinä ei ole sotaisuus vaan koko Telluksen elinkelpoisuuden tuhoaminen. Tieteiselokuva on aina sidoksissa tekoajankohtaansa ja silloin vallinneisiin käsityksiin ja uhkakuviin. Tässä mielessä tieteiselokuvien uudelleenversioinnit ovat kiinnostavia, eikä Päivä jona maailma pysähtyi ole sikäli poikkeus. Se on ammennettu tämän päivän uhkakuvista mutta on itsenäisenä elokuvana täysin ideaton ja tieteisgenressään mitäänsanomaton teos.

Syvällisempi tieteisjuonne jää ylenmääräisen poukkoilun ja katastrofilla maalailun alle. Tärkeintä on jatkuva paikan vaihtaminen ja kiire sekä tehosteilla mässäily. Sinällään kiinnostava linkolalainen tematiikka siitä, miten ihminen on toissijainen Maan elämän kannalta, on harmillisesti latistettu vain muutamaan ohikiitävään repliikkiin. Ekologisen sanoman kannalta lopputulos on pinnallista humpuukia verrattuna vaikkapa animaatio Wall-E:hen.

Päivä jona maailma pysähtyi, lähtee jo alussa viime vuosien katastrofispektaakkelien viitoittamalle tielle, jossa ulkoinen näyttävyys on sisältöä tärkeämpää. Hetkellinen valonpilkahdus on lapsihahmolle annettu ja varsinkin genressään poikkeuksellinen rooli, joka tosin vesitetään lopussa täysin. Vertauskuvien tasolla alkuteoksen Klaatu-hahmoon liitetty Kristus-allegoria on saanut väistyä raamatullisten sirkkaparvien ja tuhon spektaakkelin tieltä.

Tieteiselokuvan pitäisi olla viisas ja ajatuksia herättävä elokuva. Tämä on vain moneen kertaan nähty tylsä katastrofielokuvien toisinto. Turha ja tarpeeton räpellys hienoon alkuteokseensa verrattuna.