Sauna

Alkuperämaa: Suomi 2008
Ohjaus: AJ Annila
Käsikirjoitus: Iiro Küttner
Pääosissa: Ville Virtanen, Tommi Eronen, Viktor Klimenko, Sonja Petäjäjärvi
Ensi-ilta: 24.10
K-15

Kalevalalaisella kung fu -elokuvalla Jadesoturi mainetta niittäneen A.J.Annilan uuden elokuvan Saunan tarina sijoittuu 1500-luvun lopun Suomeen. Elokuvan keskeisinä henkilöinä ovat suureen syntiin syyllistyvät veljekset Erik ja Knut. Veljekset kuuluvat uutta rajaa Ruotsin ja Venäjän välille maastoon merkitsevään komissioon. Rajaa vetäessään komissio ajautuu äärettömälle suolle, jonka keskeltä löytyy arvoituksellinen sauna, jossa tarujen mukaan voi pestä syntinsä pois.

Komeilla kuvilla herkutteleva Sauna ei ole perinteistä verihurmeella mässäilevää kauhusplattaysta. Pikemminkin elokuva pyrkii vaikuttamaan katsojien mieleen ja antaa heidän itse luoda omat kauhukuvansa. Saunan on käsikirjoittanut Iiro Küttner ja sen pääosissa nähdään Ville Virtanen, Tommi Eronen ja neljänkymmenen vuoden jälkeen paluun valkokankaille tekevä Viktor Klimenko.

Anna Laine
 

Olen aina ajatellut, että onnistunut suomalainen kauhuelokuva on silkkaa utopiaa. Tässä suhteessa Sauna yllätti iloisesti.

Suomalainen suo on loistava miljöö kauhulle. Se höyryää, nielee, on usvainen ja autio. Suolla voi helposti kuvitella tapahtuvan vaikka mitä ihmeellistä. Ja Saunassa siellä tapahtuukin. AJ Annilan ohjaamalle elokuvalle täytyy antaa oikein erityismaininta ympäristön loistavasta käytöstä osana kauhun luomista ja kuvitusta. Suolle luotu tunnelma on inhottavan riipivä. Toinen erityismaininta menee loistavalle näyttelijätyölle. Ville Virtanen, Viktor Klimenko ja Tommi Eronen tekevät hienot roolit 1500-luvun suomalais-venäläisenä rajakomissiona.

Elokuvan ongelma on tarina. Suoraan sanottuna en päässyt missään vaiheessa kunnolla kärryille siitä, mihin elokuva on menossa. Juonen katkoksia tupsahtaa joka kohtaukseen ja se sekoittaa katsojaa jopa kauhugenressä liikaa. Olisin halunnut tietää ketä suolta löytyneessä kylässä asuvat ihmiset ovat, miksi kaikkien täytyy kuolla, miksi 1500-luvun Suomesta löytyy betoninen sauna keskeltä suota? Kysymyksiä pulpahteli esiin pitkin elokuvaa ja odotin, että edes lopussa saisin niihin vastauksen. Valitettavasti niin ei käynyt. Onnistuneiden elokuvien yksi hieno puoli on mielikuvituksen ruokkiminen ja vapaan tilan jättäminen katsojan ajatuksiin. Sauna ei valitettavasti antanut mahdollisuutta viedä juonta haluamaansa suuntaan mielikuvituksen avulla. Tilanteesta toiseen pomppiva käsikirjoitus jätti liikaa tilaa erilaisille risteileville ajatuksille ja kysymyksille.

Juha Rosenqvist
 

Sauna todistaa kotimaisessa elokuvanteossa piilevän potentiaalin. Kun sen potentiaalin saisi vielä jalostettua kunnolla esiin.

Sauna osoittaa Niko – lentäjän pojan kanssa, että Suomessa kyetään tekemään kansainvälisen tason elokuvia. Tämä on sikäli ilahduttavaa, että kotimaisella elokuvalla on viimevuosina ollut taipumusta taantua takaisin kotikutoisuuteensa.

Saunan ansio on hyvässä miljöön käytössä. Suomalaisesta suomaisemasta rakennetaan pittoreskin postikorttimaiseman sijaan tarinan kannalta keskeinen elementti ja tunnelman luoja. Lisäksi Ville Virtanen tekee vakuuttavan pääroolin, jollaisia toivoisi näkevänsä kotimaisissa elokuvissa useamminkin. Ellei Virtasta palkita Saunan roolistaan pääosa-Jussilla, saa pystiä jakavan Filmiauran marssittaa saunan taakse.

Mutta kuten Nikokin, Sauna kaatuu tarinaansa. Nyt edes peruskonseptia ei ole saatu toimimaan kunnolla. Mystisyys ja selittämättömyys ovat keskeistä kauhulle. Ne on kuitenkin kyettävä avaamaan siten, että niiden merkitykset puhuttelevat katsojan mielikuvitusta: vievät katsojan omaan maailmaansa. Saunan mystiikka ja selittämättömyys jättävät jälkeensä lähinnä vain hölmistynyttä ihmettelyä.