Susi

Alkuperäinen nimi: Varg
Alkuperämaa: Ruotsi 2008
Ohjaus: Daniel Alfredson
Käsikirjoitus: Kerstin Ekman
Pääosissa: Peter Stormare, Robin Lundberg, Marie Delleskog, Rolf Degerlund
Ensi-ilta: 10.10
K-7

Porolaumaa raadelleen suden tappaminen saattaa yksinäisen poronkasvattajan ja häntä avustavan veljenpojan tukalaan tilanteeseen ruotsalaiselokuvassa Susi. Rauhoitetun suden surmaamisesta voi Ruotsissa saada jopa neljän vuoden vankeustuomion. Toimeentulonsa kanssa kamppailevalle poronkasvattajalle ilmitulo tietäisi koko elinkeinon loppumista.

Palkittu kirjailija Kerstin Ekman on kirjoittanut vapaasti oman Sudentalja-romaanitrilogiansa pohjalta realistisen draaman, jossa luonnonsuojelun ja elinkeinon harjoittajan edut törmäävät kipeästi eikä helppoja ratkaisuja ole tarjolla. Elokuvan miespääosaa esittää viime vuosina lähinnä Hollywood-elokuvien roistona nähty Peter Stormare.

Anna Laine
 

En muista koskaan ennen nähneeni Peter Stormaren näyttelevän ruotsiksi.

Ihan Stormarenkin vuoksi kannattaa mennä katsomaan Susi. Tässä elokuvassa susikysymystä käsitellään uuden ja vanhan risteyksessä. Vastakkain on poromiesten ikiaikainen ammatti ja uuden ajan mukanaan tuomat lait ja luonnonsuojelu.

Aihe itsessään on erittäin mielenkiintoinen ja kaipaakin erilaisia näkökulmia. Valitettavasti elokuvan tarina etenee niin verkkaisesti, että minua alkoi nukuttaa jo ennen kuin juonessa päästiin oikeussaliin. Puuduttavuutta lisää henkilöhahmojen keveys. Kunnollisten muotokuvien luominen on jäänyt ohjaajalta kesken. Saattaa olla, että lappilaisena katsojana ymmärtäisin elokuvan aiheita paremmin, mutta ikäni etelässä eläneenä jäin kaipaamaan enemmän taustoitusta. Nyt poromiehistä jäi lähinnä luonnonvoimainen, mutta pölhö ja alkukantaisesti toimiva kuva.

Suden vahvoja puolia on kuvitus. Kamera liikkuu hitaasti tuntureilla ja porotokkien laidunmailla. Verkkaisuus on kuin Lappi itse. Valitettavasti asiaan vihkiytymätön katsoja saattaa nukahtaa katsomoon.

Juha Rosenqvist
 

Ruotsalainen rutiinidraama kulkee turvallista keskitietä ja välttää ottamasta kantaa kiistanalaisessa susiensuojelussa suuntaan tai toiseen, ja jättää arvopäätökset katsojan kontolle. Tekijöiltä toki diplomaattista viisautta mutta valittu keskitie jättää elokuvan valjuksi.

Susi ei varsinaisesti kerro sudesta, ellei elokuvan päähenkilöä Peter Stormaren esittämää Klemensiä mielletä myös vertauskuvalliseksi sudeksi. Susi ja suden tappamat porot ovat sivuseikka ja syntipukki laajemmille ongelmille. Yhteiskuntamuutos on tunkeutunut tuntureille asti ja perinteinen poronhoito on tulossa tiensä päähän. Elinkeinostaan ja elämäntavastaan taisteleville sudesta tulee helppo syyllinen ja ruumiillistuma muuttuvan maailman tuomalle pahalle.

Tässä olisi ollut elokuvan ehdoton voimavara, jota perhedraaman puolelle kallistuvassa elokuvassa hyödynnetään ja taustoitetaan vain hetkittäin. Selkeämpi yhteiskunnallisten muutosten yhdistäminen itse tarinaan olisi ollut toivottavaa, jotta elokuvan sanoma olisi saanut perustansa. Susi ja poromies ovat yhtä lailla uhattuja nyky-yhteiskunnassa ja aseeseen tarttuminen on aina oman kuoppansa kaivamista. Kokonaisuutena elokuvalta olisi toivonut selkeämpää ratkaisujen esiintuomista.