Tropic Thunder

Alkuperämaa: Yhdysvallat 2008
Ohjaus: Ben Stiller
Käsikirjoitus: Ben Stiller, Justin Theroux, Etan Coen
Pääosissa: Ben Stiller, Robert Downey Jr., Jack Black, Nick Nolte, Steve Coogan
Ensi-ilta: 19.09
K-13

Vietnamin viidakoissa soditaan taas. Tällä kertaa tosin megabudjetin Hollywood-elokuvassa, jonka langat karkaavat kokemattoman ohjaajan käsistä. Realismia etsivä ohjaaja kuljettaa näyttelijänsä keskelle viidakkoa kuvatakseen heitä salaa videokameralla. Suunnitelma karkaa käsistä, kun huumekauppaa harjoittavat sissit ottavat elokuvan päätähden panttivangiksi.

Ben Stiller on ohjannut Hollywoodin sotaelokuville irvailevan komedian Tropic Thunder, jossa hän itse myös näyttelee itsetunto-ongelmista kärsivää Hollywood-tähteä. Leffan muissa osissa nähdään Jack Black, Robert Downey Jr. sekä Steve Coogan onnettomana ohjaajana.

Satu Linnapuomi

Leffan ensimetrit lähtevät vauhtiin tyylillä, joka lupailee todella pisteliästä huumoria ja heittäytyvää itseironiaa. Olin jo valmis piirustamaan neljä tähdenkuvaa. Niistä kaksi pyyhkiytyi kuitenkin matkan varrella pois.

Elokuvan aloittavat ”trailerit” ovat hulvatonta parodiaa eri lajityyppien kliseistä. Matkan varrella piikkinsä saavat niin Academy Awards -koneisto, tuotesijoittelu, tähtikultti, tuottajan tossun alla olevat ohjaajat, heittäytyvä metodinäytteleminen kuin tositarinoilla ratsastaminenkin. Ehdoton suosikkikohtani on se, missä tummaihoiseksi värjätty Kirk (Robert Downey Jr.) laukoo Tuggille (Ben Stiller) totuuksia siitä, miten jälkeenjäänyttä ihmistä kannattaa näytellä niin, että tie Oscar-pystille aukeaa. Tugg-raukka oli tietenkin näytellyt ihan väärin elokuvassaan Pöljä-Jack. Ei taida tulla Oscaria.

Sitten Tropic Thunder muuttuu muka todelliseksi sotatilanteeksi Vietnamin viidakoissa. Vaikka helmiä yhä lauotaan matkan varrella, niin tässä kohtaa leffalta putoaa pohja pois. Elokuva ikään kuin muuttuu siksi, mitä se kritisoi. Se ei lopultakaan kauheasti eroa Rambon jatko-osien tyylilajista. Rasismin kritiikistä hypätäänkin huomaamatta rasismiin. Tai jos tämän on yhä tarkoitus olla parodiaa, niin ainakin se on huonosti tehtyä.

Matti Rämö
 

Scary movie -tyyppisten rasittavan yliampuvien elokuvaparodioiden jälkeen on virkistävää nähdä huolella käsikirjoitettua Hollywoodille irvailua. Tropic Thunderin tarina ei ole kummoinen, mutta sen lomaan on kirjoitettu kiitettävä hykerryttävää dialogia – valtaosa siitä viime vuosina huikeaan vireeseen päässeen Robert Downey Jr:n suuhun. Fiktiivisestä Pöljä-Jack -elokuvasta väännetyt vitsit naurattanevat eritoten niitä, joille Forrest Gumpin menetys on jäänyt mysteeriksi.

Diktaattorimaisille tuottajille, halvoille metodinäyttelemiskikoille ja isoille egoille irvaileva elokuva tuntuu olleen tekijöilleen rattoisa terapiasessio. Kiitos sopivan ilkeäksi kirjoitetun itseironian,  elokuva ei kuitenkaan tunnu tähtikaartin sisäpiirivitsiltä.

Epävarmojen hahmojen esittämiseen erikoistunut Ben Stiller on ollut pitkään yksi Hollywoodin varmaotteisimmista komedianäyttelijöistä. Zoolanderin ja Tropic Thunderin perusteella hänessä on ainesta myös komediaohjaajaksi.