Tyttösi sun ja mun

Alkuperäinen nimi: My Best Friend’s Girl
Alkuperämaa: Yhdysvallat 2008
Ohjaus: Howard Deutch
Käsikirjoitus: Jordan Cahan
Pääosissa: Kate Hudson, Dane Cook, Jason Biggs, Alec Baldwin
Ensi-ilta:21.11
K-13

Mitä voi nuori mies tehdä, kun rakastettu ei vastaa tunteisiin? Jason Biggsin esittämälle Dustinille ratkaisun tarjoaa Dane Cookin esittämä Tank, joka on erikoistunut järjestämään jännitystä kaipaaville tytöille niin kamalia treffejä, että nämä juoksevat parkuen takaisin tylsien poikaystäviensä luokse. Kate Hudsonin esittämä Alexis tarjoaa paatuneelle Tankille kuitenkin odottamattoman kovan vastuksen ja tuloksena on luonnollisesti romanssi.

Romantiikkaa ja räävittömyyttä tutun reseptin mukaan yhdistävä Tyttöni sun ja mun hyödyntää tarinassaan ikivanhaa myyttiä vastakohtien vetovoimasta. Psykologista uskottavuutta tarinalle on tuskin haettukaan. Tekijöiden tähtäimessä lienee lähinnä helppojen naurujen tarjoaminen.

Anna Laine
 

Täydellisen turha elokuva. Romanttiset komediat ovat joko tulleet tiensä päähän tai sitten elokuvatuottajat eivät enää muista kuinka hienoja ne parhaimmillaan voivat olla.

Tyttösi sun ja mun on täynnä kuluneita vitsejä ja sata kertaa nähtyjä kohtauksia ja kuvia. Käsi käy tiheästi Kate Hudsonin takapuolella ja seksi on kuvattu todella pliisusti. Oltaisiin nyt oltu edes aidosti rohkeita kun lähdetään äijäilemään.

Ällöttävin klisee on nostettu koko elokuvan kantavaksi teemaksi. Leffassa pyöritetään loputtomasti ajatusta siitä, että naiset rakastavat inhottavia miehiä. Päähenkilö on pahis ja hänen paras ystävänsä hyvis ja arvaahan sen kumpaan naiset käyvät kuumana. Asettelu ei jätä naispäähenkilölle minkäänlaista tilaa. Miehet toimivat, naiset ovat panopuita.

Tämä elokuva on ahdistavan kaukana romantiikasta. Toivottavasti tästä ei tule kenenkään nuoren pukin kulttielokuvaa.

Juha Rosenqvist

Tyttösi sun ja mun on poikkeuksellisen huono elokuva. Se on olevinaan komedia, jopa romanttisesti viritetty sellainen, mutta lopputuloksesta nauru ja ilo ovat kaukana. Tilalla on tuskan itkua ja hammasten kiristelyä.

Valitettavan moni viime aikojen ihmissuhdekomedioista on arvomaailmaltaan ja sisällöltään muistuttanut enemmän teinikomedioita kuin aikuisten elokuvia, joissa komedia, romantiikasta puhumattakaan, rakennettaisiin tarinan ja draaman kautta. 

Tilalle on tullut tuhmien puhuminen ja muka suorasukainen suhtautuminen seksiin. Amerikkalaisella sovinnaisuudella kyse on kuitenkin teennäisen mauttomasta pelleilystä, jonka veroiseen tyylitajuttomuuteen ei edes teinikomedioissa ole vähään aikaan törmännyt.

Näytteleminen on kuin telenovelasta. Käsikirjoitus ei yllä edes teini-ikäisen kouluaineen tasolle. Kaikilla osa-alueilla rämmitään niin ala-arvoisesti, että moisen häsellyksen lipsahtaminen yleiseen levitykseen lienee pakostakin jo vahinko.