Valheiden verkko

Alkuperäinen nimi: Body of Lies
Alkuperämaa: Yhdysvallat 2008
Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: William Monahan
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Russell Crowe, Mark Strong
Ensi-ilta: 28.11
K-15

Ridley Scottin uusi elokuva Valheiden verkko tarjoaa sitä, mitä ohjaaja osaa parhaiten. Kyseessä on nimittäin todenmakuinen, komean näköinen ja hengästyttävän nopeatempoinen jännityselokuva.

Elokuvan keskeinen henkilö on jordanialaiseen terroristiverkkoon soluttautuva CIA:n agentti Roger Ferris. Leonardo DiCaprion esittämä Ferris sukeltaa keskelle todellista valheiden verkostoa, jossa vastapelureina voivat yhtä hyvin olla niin oman firman johto, kuin apuaan tarjoava Jordanialainen tiedustelupalvelun päällikkö. Oman mutkansa matkaan tuo myös paikallinen nainen johon Ferris ihastuu.

Satu Linnapuomi

Ridley Scott on palannut romanttisen komedian jälkeen takaisin tiukkaan draamaan ja toimintaan. Elokuvan Hyvä vuosi (2006) jälkeen hän on ohjannut American Gangsterin (2007) ja nyt tämän Valheiden verkon. Niiden kanssa Scott on elementissään.

Elokuva kuvaa onnistuneesti agentti Roger Ferrisin (Leonardo DiCaprio) moraalista painia hänen tehdessään ratkaisuja, jotka saattavat vaikuttaa ihmiselämiin. Kaunis poika DiCaprio esittää roolinsa uskottavasti. Samoin Scottin luottonäyttelijä Russel Crowe onnistuu osassaan kyynisenä opportunistina, Yhdysvalloista käsin toimivana ja pakkaa sekoittavana CIA-veteraanina.

Valheiden verkko ei ole ollenkaan yksiulotteinen kuvaus terrorismin vastaisesta sodasta. Kaikki osapuolet saavat osansa piikeistä. Katsojan tehtäväksi jää päättää kummalle puolelle kallistua. Elokuva ei siis anna yksipuolista kuvaa terrorismista, mutta kyllä sen esittämä Amman on aikamoinen paikka. Kaikki saavat koko ajan olla varuillaan henkensä puolesta. Kuitenkin esimerkiksi Suomen ulkoministeriön matkustustiedotteessa sanotaan näin. ”Tilanne Jordaniassa on suhteellisen vakaa. Matkustaminen edellyttää normaalia varovaisuutta. Tavanomainen rikollisuus on Jordaniassa pienempi uhka kuin Euroopassa tai suuremmissa lomakohteissa. Kaupunkien kaduilla ja maaseudulla on periaatteessa turvallista liikkua normaalia varovaisuutta noudattaen.” Valheiden verkko tulee ruokkineeksi kuvaa, jonka mukaan esimerkiksi Jordania on yhtä hullunmyllyä ja alituista vaaraa. No, tietysti päähenkilö onkin CIA:n agentti eikä suomalaisturisti.

Matti Rämö
  

Mietin vuosikausia, olivatko Ridley Scottin, 72, hapuilevat otteet väliaikainen ilmiö. Odotin luottavaisesti mestarillisten Alienin ja Blade Runnerin ohjaajan vielä löytävän välillä hukkuneen sihtinsä ja pyöräyttävän parhaimpien elokuviensa veroisen suurtyön, millaiseksi Thelmasta ja Luisestakaan ei kaikesta kohusta huolimatta ollut. Viimeistään Gladiaattorin jälkeen luottavaisuus hupeni ja Scott alkoi tuntua siltä, mikä hän pohjimmiltaan: perusvarma, mutta tyhjälle mahtipontisuudelle altis studio-ohjaaja, joka on osunut varhaisten läpimurtojensa tapauksessa sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Valheiden verkko kärsii Scottin elokuvien perussynneistä: pateettisuudesta ja ulkokohtaisesta henkilöohjauksesta. Poliittinen jännäri ei edusta viime vuosien terrorisminvastaista taistelua kuvaavien elokuvien mustavalkoisinta laitaa, mutta ei myöskään pysty kertomaan aiheestaan oleellista uutta. Turhauttavinta on, että Valheiden verkko sisältää tuoreen tulokulman terrorismiproblematiikkaan, mutta Scott jättää sen hyödyntämättä.

Sen sijaan, että ohjaaja tarkastelisi sotaa kotisohvalta kännykkänsä avulla käyvään CIA-pomon Ed Hoffmanin (Russell Crowe) vinkkelistä, hän käyttää aikansa seuraamalla kentällä remeltävää action-agenttia Roger Ferrisiä (Leonardo DiCaprio). Silti juuri satelliittikuvan perusteella päätöksiä tekevä ja tunnontuskia hylkivä Hoffman vangitsisi oleellisen osan koko terrorismikamppailun problematiikasta. Hänen kaltaisensa kun kerran taistelua pyörittävät. Heidän sijastaan syvennytään kuitenkin yhä uudestaan suorittavan portaan toimintajyrien sielunmaisemaan.

Visuaalisesti Valheiden verkko on virtaviivainen ison rahan elokuva. Elokuvan avainkuvaksi nousevat huipputarkat satelliittiotokset, joiden avulla CIA:n kotijoukot katsovat taisteluja maailman toiselta laidalta televisiosta. Tekniikka vie tiedustelumahdin konfliktin iholle, mutta tosipaikassa siitä on tuskaisen vähän hyötyä.