6. päivä: Kööpenhaminassa ollaan tosissaan – mielenosoitus keräsi 100 000 ihmistä

Nyt olen minäkin päässyt tositoimiin ja tosissaan täällä ollaankin liikkeellä – joka rintamalla. Päivän mielenosoitus, johon odotettiin paria tai muutamaa kymmentätuhatta ihmistä, keräsi järjestäjien mukaan karnevaalihenkiseen kulkueeseen noin 100 000 henkeä. Myös itse kokouspaikalla ilmastonmuutoksen hillitsemisen kanssa ollaan tosissaan. Jopa tuo eilen hämmästelemäni 1,5 asteen tavoite on todella neuvottelupöydällä ja neuvottelijat ovat myös vakuutelleet, ettei skeptikoiden viime viikkojen loppurynnistyksellä ole ollut mitään vaikutusta.

1,5 asteen kysymys

Se, että neuvottelujen tässä vaiheessa luonnoksessa tarjotaan vaihtoehtoina rajoittaa lämpeneminen joko 2 tai 1,5 asteeseen, on hienoa. Tämä kertoo siitä, että ilmastotiedettä kuunnellaan ja se otetaan tosissaan. Eri asia sitten on, onko tiukempi tavoite poliittisesti ja yhteiskunnallisesti realistinen, mutta on joka tapauksessa oikein, että se on esillä. Voi tietysti olla, että kyse on myös taktisesta vedosta, jolla maailma saadaan helpommin hyväksymään edes 2 asteen raja.

Joka tapauksessa, ehdotetut päästövähennystavoitteet vuodelle 2050 liikkuvat vastaavasti koko maailmalle 50 ja peräti 95 prosentin välillä. Teollisuusmaille tavoite olisi vähintään 75 ja mahdollisesti jopa yli 95 prosenttia. Teollisuusmaiden tavoitetta vuodelle 2020 haetaan puolestaan väliltä 25–45 prosenttia.

Englantilainen The Guardian kommentoi mielestäni tilannetta osuvasti, joten siteeraan suoraan heitä: ”Koskaan ennen historiassa ei näin merkittäviä valintoja meidän kaikkien tulevaisuuden suhteen ole kiteytetty muutamalle riville, jotka eilen ilmestyivät kun potentiaalisen Kööpenhaminan sopimuksen luonnos julkistettiin”.

Luonnos tosin julkistettiin vasta, kun se oli ensin julkisuuteen vuotanut. Näin käynee seuraavankin luonnoksen kohdalla.

Ilmastoähkyä ja skeptikoita

Täällä Kööpenhaminassa – ja itse asiassa muissakin kokousmassojen majapaikoissa Etelä-Ruotsin suuria kaupunkeja myöten – on näiden parin viikon ajan valtavat määrät kaikenlaisia tilaisuuksia, kokouksia, esityksiä, näyttelyitä, tietoiskuja, seminaareja, konsertteja jne. Jos aikaisemminkin on puhuttu ilmastoähkystä, täällä se vyöryy päälle. On vaikea valita mihin kaikkialle säntäilee.

Hauskaa on kuitenkin, että ensimmäinen flyeri, jonka nappasin jakajalta käteeni, oli ilmastoskeptikoiden paperi. Se oli otsikoitu: ”Huijaus maapallon lämpenemisestä merkitsee joukkomurhaa”. Tämän Schiller-instituutin nimissä jaetun paperin mukaan ilmastonmuutos on ”ilmastomafian” salaliitto, jonka lopullisena tarkoituksena on joukkomurhan kaltainen maapallon väestön rajoittaminen, mitä varten halutaan perustaa eräänlainen hirmuhallinto. Että näin.

Täällä climategate-skandaalia on kommentoitu vain ohimennen, ja neuvottelijat ovat vakuuttaneet, etteivät skeptikoiden viimeaikaiset väittämät ole vaikuttaneet neuvotteluihin mitenkään. IPCC:n tiedotustilaisuudessa ilmastopaneelin johtaja Rajendra Pachauri myös totesi, etteivät täällä neuvottelevat maat luonnollisestikaan epäile IPCC:n raportteja, sillä ovathan he itse olleet valvomassa ja hyväksymässä IPCC:n tähän astista työskentelyä.

Mielenosoitus kuin karnevaali

Sitten se mielenosoitus. Suomalaisten ympäristöjärjestöjen edustajat ovat ilmaisseet pettymyksensä siihen, miten se on uutisoitu Suomessa – esimerkiksi YLE:n netissä. ”Kahinointia ilmastokokouksen marssilla – yksi suomalainen pidätetty” otsikoi rakas YLEni jutun, jossa keskitytään muutaman sadan mustiin pukeutuneiden nuorten mellakointiin.

Olin itse paikalla mielenosoituksessa ja oma mielikuvani on aivan toisenlainen. Ensinnäkin porukkaa oli paikalla pilvin pimein. Kaiken ikäistä ja ennen kaikkea näköistä. Ihmiset olivat pukeutuneet, ketkä klovnin asuihin, ketkä örkeiksi, ketkä muuten vain värikkäästi. Yhdellä kaverilla oli päähineenä pieni sohva, jolla istui tonttu. Yes-miesten lanseeraamia ilmastonmuutoksesta selviytymis -asujakin näkyi ja myös pari jääkarhua bongasin. Puhujia oli Angelique Kidjosta Desmond Tutuun. Samba soi, ja jalat vipattivat – välillä toimittajallakin.

Harmi, jos tästä historiallisesta kulminaatiopisteestä välittyy Suomeen vain muutamien ihmisten mokailut. Muutenkin huomasin jo eilen illalla Hopenhagen-tapahtumapaikalla miettiväni, että eipä olisi Suomessa mitään tällaista saatu aikaan. Paljon tapahtumia, paljon nähtävää, hirvittävästi ihmisiä ja rento meininki.

Yritän laittaa seuraaviin juttuihini ottamiani kuvia mielenosoituksesta ja muualtakin, kunhan se on mahdollista. Tänään ei ainakaan vielä onnistu. Nyt olen jo vähän myöhässä Scrippsin merentutkimuslaitoksen tilaisuudesta...

Pasi Toiviainen