Kaikki energia uusiutuvista lähteistä vuonna 2030

"Aurinkovoima on täysin kilpailukykyistä jo nyt." Siis kaikki valtionavustukset sille tuotantomuodolle voidaan lopettaa. Kiitos tästä tiedosta.

Hyvä "tuntematon", enhän minä niin kirjoittanut, vaan näin:

"Tuulivoima on täysin kilpailukykyistä jo nyt ja aaltovoima muutaman vuoden päästä. Aurinkoenergiakin halpenee koko ajan, kun taas fossiiliset energiamuodot väistämättä kallistuvat."

Hieman tarkkuutta, pyydän.

Huomautettakoon vielä, että tässä jutussa energiamuodoista puhutaan maailmanlaajuisessa kontekstissa.

Poliitikot liikekannallepanon tietysti määräävät, ehkä kun ensimmäinen vakava globaali ilmastokatastrofi tapahtuu (pohj. merijään sulaminen seurauksineen n. 2015?).

Jospa silloin, pakon edessä, poliitikot saisivat aikaiseksi globaalin sähköntuotantosuunnitelman, -verkon, -hinnan ja -yhtiön. Sotakoneet ovat valtion omaisuutta, miksei myös energiabusiness, joka on ehkä tärkein ase energia- ja ilmasto-ongelmien ratkaisussa.

Sähköllä olisi yksi ostaja, jakelija ja myyjä. Katteen voisi nostaa riittäväksi jotta tarvittavat investoinnit saataisiin rahoitettua. Globaali sähköyhtiö ostaisi vain päästötöntä energiaa. Se voisi myös lunastaa sopivia alueita joilla tuulee tai paistaa tai tilaa sähkölinjoille.

Muutos olisi nopea, ei tarvitsisi kyttäillä muiden päästöjä, hintoja tai kilpailuetua.
Auringonpaiste ja tuuli ovat kaikkien perusoikeuksia, miksei myös oikeus päästöttömään energiaan ja maailmaan, jossa pystyvät elämään tulevatkin sukupolvet.

Vaihteeksi toivoa herättävä juttu Pasilta, kiva kuulla että asiantuntijat pitävät uusiutuviin siirtymistä mahdollisena ja vielä aika nopeasti, tämähän on uutinen!

Jälleen kerran täyttä asiaa Pasilta. Tietoisuutesi ja ajantasaisuutesi on näissä asioissa ihailtavalla tasolla. Fossiilisiin, uusiutumattomiin energianlähtei-
siin "hirttäytyminen" on ollut sivilisaatiomme suurim-
pia virheitä ja osoitus lyhytnäköisyydestämme ja ah-
neudestamme ja välinpitämättömyydestämme.
Koko elämäntapamme ja infrastruktuurimme on pe-
lottavan suureksi osaksi päästetty rakentumaan öl-
jyn ja hiilen ahnaaseen pikavoittoihin tähtäävään po-
litiikkaan dollarin kuvat silmissä huomisesta ja huo-
sen maailmasta vähät välittäen. Ironisesti esimer-
kiksi öljy-yhtiöt ovat kasvaneet nykyajan dinosauruk-
siksi oikeiden dinosaurusten jokunen vuosi sitten
edesmenneen elinympäristön "hautarauhaa" rikko-
malla!
Uusiutuviin luonnonvaroihin siirtymiseen meille tu-
lee melkoinen kiire taikka muuten myös hirmulis-
kojen ajan massatuho siirtyy esihistorian sedimen-
teistä meidän lähitulevaisuuteemme. Tällä kertaa
ei asteroidin vaan meidän oman pahuutemme
tähden. Mutta pelkkä siirtyminen uusiutuviin ei riitä,
vaan jarrua pitää painaa rajusti ja elämäntapamme
tulee muuttua aidosti elonkehää ja ilmakehää RA-
KASTAVAKSI. Tärkeäksi kysymykseksi tässä kamp-
pailussa tuleekin nousemaan se millä tavalla meis-
sä alistettuna oleva rakkauden voima pystyy haasta-
maan liiankin dominoivan tuhoamisen vimman. Ju-
mala meitä varjelkoon ja tarvittaessa rangaiskoon.
Mutta joka tapauksessa toiveikasta jatkoa. Ihailkaa
lintujen lentoa.

Hyvä kirjoitus. Samantapainen laskelma löytyy Lester R. Brownin kirjasta Plan B 3.0 sivulta 261.

Eikun toteuttamaan! Jos valtiot eivät ryhdy toimeen, ensimmäisessä vaiheessa pitää saada enemmän uusiutuvaa markkinoille sähkönkuluttajien valittavaksi. Ehkä markinnat sitten veivaavat muutosta oikeaan suuntaan? Vaan miten nopea lienee muutos?

Jäitä hattuun

"Ensimmäinen asia, mikä uusiutuvista energiamuodoista pitää sisäistää, on se, että niiden potentiaali on huikea. Teoriassa ne riittäisivät moneen kertaan ihmiskunnan energiantuotannon turvaamiseen. Toki, eri asia sitten on, kuinka paljon niitäkään on mielekästä ja ekologisesti kestävää rakentaa ja paljonko olemme valmiita uuden energiajärjestelmän pystyttämiseen uhraamaan. Kauttaaltaan aurinkopaneelien peittämä planeetta ei tietenkään ole elinkelpoinen, mutta eipä tällaista skenaariota tarvitse tosissaan pohtia. [...] Suurimpana esteenä energiavallankumoukselle tutkijakaksikko näkeekin politiikan. [...] Mitään teknistä estettä energiavallankumoukselle ei sinänsä ole"

Mielenkiintoinen artikkeli mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Mielestäni asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Suurin este tuulivoiman rakentamiselle ei ole tuulen, vaan materiaalien riittävyys, ja tätä alkuperäisessä tutkimuksessa pohditaankin. [0] Kriittisin lienee neodyymi, jota tarvitaan tuulivoimaloiden ja sähköautojen magneetteihin. Lisäksi pitäisi pohtia kuinka paljon energiaa uuden infrastruktuurin rakentaminen vaatii: perustuotantoa, eli kaivos- ja jalostusteollisuutta tarvitaan, ja nämä ovat tunnetusti energiaintensiivisiä aloja. Aivan oikein tutkimuksessa verrataankin prosessia toisen maailmansodan aikaiseen aseiden tuotantoon, jolloin teollinen tuotanto maksimoitiin. Toisin sanoen, jotta saisimme uuden infrastruktuurin maailma pitäisi muuttaa yhdeksi suureksi tehtaaksi.

Mitä tulee materiaalien saatavuuteen, on tässä mainittu tutkimus tähän mennessä käsiini saamista vakuuttavin, mutta silti mielestäni puutteellinen. On kuitenkin askel parempaan suuntaan kun myönnetään, että materiaalien saatavuus on rajoittava tekijä. Toisaalta paljon jää myös pohtimatta: minkäänlaista painoarvoa ei anneta sille tosiseikalle, että hyvin harva haluaa kotiaan tai lähiseutuaan tuhottavan kaivoksen takia. Maailmassa onkin hyvin paljon kaivostoimintaan liittyviä konflikteja. [1] Sitäkään ei pohdita, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä uuden infrastruktuurin rakentaminen olemassaolevalla infralla tuottaisi, avoimesti kuitenkin myönnetään, että projekti on valtava, toisen maailmansodan mobilisaatiota vastaava. [2] Kolmanneksi, oletetaan että täydellinen tai lähes täydellinen kierrätys on teknisesti mahdollista, mutta tämä on kiistanalaista. [3] Neljänneksi, joudutaan nojaamaan vasta suunnitteluasteella olevaan teknologiaan. [4] Viidenneksi, aikataulun toteutettavuus jää hataraksi, eikä sitäkään pohdita, että nykytiedon valossa siirtymä saattaisi olla joka tapauksessa liian hidas. [5] Kuudenneksi, ei tuoda esiin sitä, että nykyjärjestelmä on hyvin epäoikeudenmukainen: olemme kaukana tasan jakamisesta, ja nykyjärjestelmää resurssikonflikteineen (joita myös tämä vaihtoehto epäilemättä tuottaisi) voidaan ylläpitää ainoastaan laajamittaisen militarismin ja propagandakoneiston avulla - militarismi on tällä hetkellä suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen lähde. [6]

Ihmetyttää myös kritiikitön suhtautuminen suurpatoihin. Nämähän ovat merkittäviä kasvihuonekaasujen lähteitä. [7]

Yllämainittuihin syihin vedoten pidän realistisempana lähtökohtana teollisen tuotannon ja kulutuksen radikaalia vähentämistä, joka on vaikeaa mutta mahdollista, ja saattaa oikein toteutettuna jopa parantaa elämänlaatuamme. Tärkeimpänä elementtinä pidän paikalliseen kasvisruoantuotantoon siirtymistä permakulttuuri- ja luomuviljelymenetelmin sekä hierarkkisista organisaatiomuodoista pois pyrkimistä kohti tasajakoa ja jaettua vastuunottoa. Tämä vaatii laajamittaista taitojen uudelleenoppimista ja maan uusjakoa, sekä melkoista ekoanarkistista kulttuurivallankumousta. Taitojen opettelun ja maan jakamisen osalta vastaava projekti on toteutettu jossain määrin Kuubassa kun öljyntuonti tipahti neljännekseen edeltäneestä tasosta Neuvostoliiton romahdettua. Tämä ei tarkoita, että ihannoisin Kuubalaista keskusjohtoista poliittista järjestelmää. [8]

Terveisin,
Mikko Virtanen

PS Tervetuloa ilmastokurssille ja keskustelukerhoon Pispalan kirjastolle torstaisin 5.11. -3.12. Lisätiedot: http://tampereenvapaaopisto.net/ilmasto

Pintaa syvemmälle näistä lähteistä:

[0] Alkuperäinen artikkeli ja tutkimus ovat luettavissa täällä: http://www.stanford.edu/group/efmh/jacobson/susenergy2030.html Materiaalien riittävyyspohdinnat "More detailed analysis" linkin takana sivuilla 11-18.

[1] Esim. Mines and Communities
http://minesandcommunities.org ja Mining - Social and Environmental Impacts http://www.wrm.org.uy/deforestation/mining/book.html

[2] Sharon Astyk: A New Deal or a War Footing? Thinking Through Our Response to Climate Change
http://sharonastyk.com/2008/11/11/a-new-deal-or-a-war-footing-thinking-t...

[3] I.Wernick and N.J. Themelis: Recycling Metals for the Environment (1998) http://www.columbia.edu/cu/earth/papers/aree98.pdf ; Robert U. Ayres, Leslie W. Ayres and Ingrid Råde: The Life Cycle of Copper, its Co-Products and By-Products (2002) http://www.iied.org/pubs/display.php?o=G00534 ; Robert U. Ayres: Toxic heavy metals: Materials cycle optimization (1991) http://www.pnas.org/content/89/3/815.full.pdf+html

[4] Alkuperäisessä tutkimuksessa, katso lähde nolla, "More detailed analysis", s. 14,-5

[5] Esim. David Spratt: "Forget about 2050, we're blowing the carbon budget right now" (Climate Code Red -blogi, 11.9.2009) http://climatecodered.blogspot.com/2009/09/forget-about-2050-lets-talk-a...
ja Risto Isomäki: Towards an Urgent 120 Per Cent Cut in Carbon Dioxide Emissions http://openesf.net/projects/env-alter-movements/towards-an-urgent-120-pe... sekä Climate Safety - In case of emergency... (Public Interest Research Centre, 25.11.2008) http://climatesafety.org/download/climatesafety.pdf

[6] Barry Sanders: Green Zone: The Environmental Costs of Militarism http://www.revolutionbythebook.akpress.org/book-excerpt-from-the-green-z...

[7] International Rivers: Reservoir Emissions http://www.internationalrivers.org/en/node/383

[8] Katso järjestämäni ilmastokurssin kestävä elämäntapa-osion lähteet: http://www.tampereenvapaaopisto.net/dokuwiki/doku.php/ilmastokurssi_-_26...

Mikko Virtanen; Perusteellista ja hienoa tekstiä sinulta. Varsinkin viisas on havaintosi, jonka mukaan meidän elämän menomme hidastaminen koituisi ei pelkästään ympäristön ja ilmaston, vaan myös meidän ihmisten elämänlaadun parhaaksi. Ökyilyn tulee muuttua ekoiluksi ja ylpistelyn vaatimattomuudeksi. Uskallan toivoa, että me pian kyllästymme tähän tyhjänpäistyneeseen ja materialistiseen elämäntapaamme ja alamme kaivata viisautta ja henkisiä arvoja. Formulat, Big brotherit ja muu saasta koittaa parhaansa mukaan estää henkisen kehityksemme ja heräämisemme, mutta ei luovuteta vielä.
Kaikkea hyvvää kurssillesi Mikko. Tulisin varmasti, jos olis lähempänä.

Olisi hienoa, jos ihan meidän tavallistenkin ihmisten ökyily muuttuisi ekoiluksi, mutta olen siinä suhteessa kovin pessimisti. En ole saanut edes itseäni ylipuhuttua kasvissyöjäksi (liha vain maistuu niin hyvältä). On jotenkin helpompi uskoa suuriin teknologisiin läpimurtoihin kuin ihmisten suuren enemmistön muuttumiseen erityisen ekologisiksi.
Valitettavasti.

Hyvä Mikko Virtanen, kiitos perusteellisesta kommentistasi. Olen puolittain samaa ja puolittain eri mieltä kanssasi.

Ensinnäkään en tarjoa Jacobsonin ja Delucchin (J&D)esitystä minään ihmeratkaisuna maailman energiaongelmaan. Se on yksi, hyvä ja perusteellinen laskelma. En myöskään itsekään jaksa uskoa, että yksin tekniikka ratkaisee ongelman.

Ehkä juuri ja juuri, hirvittävällä onnella, pystyisimmekin hoitamaan nykyisen globaalin energiankulutuksen tekniikan keinoin kestäväksi, mutta jos kuvittelemme, että se tarkoittaisi meidän länsimaalaisten voivan jatkaa nykyisellä elintasollamme, olemme uskoakseni väärässä. Minun oikeustajuni mukaan, jos me pyrimme säilyttämään nykyisen aineellisen elintasomme, sen saavuttamiseen on täysi oikeus myös muulla maailmalla ja tällaista kulutustasoa taas maapallo ei kestä, sitä en usko minkään teknologisen vallankumouksen riittävän nopealla aikataululla mahdollistavan. Johtopäätös: länsimaissa aineellista elintasoa on alennettava.

Tällaisia lähtöoletuksia pidän oikeastaan itsestään selvyyksinä ja olen niistä eri yhteyksissä usein kirjoittanutkin. Se, että nämä asiat pitäisi toistaa jokaisen jutun yhteydessä, vain tuntuisi jokseenkin turhauttavalta.

Kirjoitit, Mikko, että pidät "realistisempana lähtökohtana teollisen tuotannon ja kulutuksen radikaalia vähentämistä". Jos pitää valita jompikumpi, tekninen ratkaisu tai kulutuksen radikaali leikkaus, valitsisin itse asiassa tekniikan. Valitettavasti en jaksa uskoa, että ihmiskunta koskaan valitsee RADIKAALIA leikkausta kulutukseensa ikään kuin ykkösvaihtoehtona. Pidän todennäköisempänä radikaalia teknistä murrosta, jota TUKEE voimakas kulutuskäyttäytymisen muutos.

Kirjoitat, että "jotta saisimme uuden infrastruktuurin maailma pitäisi muuttaa yhdeksi suureksi tehtaaksi". Niin, oikeastaan maailma on jo yksi suuri tehdas. Se pitäisi nyt vain muuttaa tuottamaan kestävämpiä hyödykkeitä.

Tästä tuotannosta aiheutuvat päästöt eivät myöskään nykyistä menoa pahemmiksi kasvaisi, sillä esimerkiksi uusi tuulivoimala on energian nettotuottaja jo muutaman kuukauden toiminnan jälkeen. Toisin sanoen tuona aikana se on tuottanut saman verran energiaa, mitä sen valmistaminen vaati. Sen jälkeen kaikki on vain plussaa. Vastaavasti monet aurinkopaneelitehtaat käsittääkseni pyörivät jo nykyään pääasiassa aurinkovoimalla.

Samoin kirjoitat, että prosessissa "joudutaan nojaamaan vasta suunnitteluasteella olevaan teknologiaan". Viitannet tällä lähinnä merivoimateknologioihin, joita J&D ehdottavat. Ne ovat kuitenkin jo ratkaisevasti pidemmällä kuin suunnitteluasteella. Monet laitokset ovat vähintään suuren skaalan prototyyppiasteella ja varsinkin vuorovesivoimaloita toimii jo eri maissa syöttäen sähköä verkkoon. Tuuli- ja aurinkoenergia on ollut jo pitkään täysin kypsää teknologiaa.

Siitä olemme hyvinkin samaa mieltä, että uusien suurpatoihin perustuvien vesivoimalaitosten rakentaminen on jo metaanipäästöjensä takia kovin kyseenalainen ajatus. Toisaalta, vesivoima on D&J:n suunnitelmassa (joka on itse asiassa muutenkin aikamoinen pelkistys) sivuosassa ja itse elättelen toivetta, että käyttöön saataisiin tehokkaita pienvesivoimaloita, jotka ottaisivat voiman jokien luonnollisista virtauksista.

Resurssien riittävyydestä sen verran, että toki J&D pohtivat artikkelissaan myös tätä, mutta käsittääkseni tulivat tulokseen, että nämä ongelmat olisivat hyvinkin ratkaistavissa.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että uusiutuvien energiamuotojen vallankumous on ainoa vaihtoehto. Se ei yksin riittäne, mutta silti. Olen myös absoluuttisen varma siitä, että jossakin vaiheessa tällainen energiavallankumous on todellisuutta. Kysymys on vain siitä, alkaako se tarpeeksi aikaisin - ja kuten todettua, saako se riittävää tukea muista yhteiskunnallisista muutoksista.

Pasi Toiviainen

Kannattaisi ehkä perehtyä siihen, mitä energiantuottajat tuulivoiman ihmemaassa Saksassa itse ajattelevat uusiutuvien ekonomisuudesta ja ekologisuudesta:

http://www.instituteforenergyresearch.org/germany/Germany_Study_-_FINAL....

Hieman kyllä ihmetyttää, miten tukiaisia vastaanottava energiateollisuus kehtaa suhtautua tähän lypsylehmään noin kielteisesti.

Matti Virtanen, kyseisen IER:n maksaman ja RWI:n tekemän selvityksen lukemien luotettavuus on myös kyseenalaistettu. Mutta ottamatta siihen kummemmin kantaa, kukaan ei varmaan oletakaan, että siirtyminen uuteen, kestävään energiajärjestelmään on kaikin puolin helppo ja kivuton prosessi. Ja ylipäänsä, onko raha tässä asiassa todella se tärkein mittari?

Kenties sinulla on maailman energiaongelman ratkaisuun jokin esimerkiksi Jacobsonia ja Delucchia parempi ehdotus? Ydinvoimaa kaikille? Odotellaan että ilmastonmuutos menee ohi? Rakentavia ehdotuksia kaipaillaan.

Näyttäisi siltä, että M.O.T:n poppoon vastaus Pasin edellä esittämiin kysymys on lähinnä "odotellaan että ilmastonmuutos menee ohi":

MOT: Ilmastokatastrofi peruutettu:
http://ohjelmat.yle.fi/mot/etusivu

Motti Matti, heitä voltti. Ihan oikeasti.

No jos lause siitä, että tuulienergia on kilpailukykyistä ei tarkoita sitä, että sen valtionapu voidaan lopettaa, niin mitä se kilpailukykyisyys sitten tarkoittaa, Pasi?

Vastausehdotus edelliseen: "Tuulienergia on kilpailukykyistä sitten kun kaikki energiantuotantomuodot saavat yhtä suuria syöttötariffeja." Energian tuotantohan on kaiken kaikkiaan niin kannattamatonta, ettei se pärjää ilman massiivista tukea.

Jacobsonin ja Delucchin energiantuotantomalli voisi olla mahdollinen maailmassa, jota johtaa jonkinlainen vihreä diktatuuri. 20 vuodessa pitäisi pysäyttää kaikki hiili- ja ydinvoimalat ja rakentaa niiden tilalle aurinkolämpövoimaa ja tullimyllyjä. Haloo.

Tässä sekavassa todellisessa maailmassa moisen tulevaisuudenvision rahoittaminen johtaisi ehkä historian suurimpaan potlatchiin, josta hyötyisivät vain Gaddafin kaltaiset tyypit. Risto Isomäkikin on tajunnut, että kehitysmaihin kaavailtu massiivinen "ilmastoapu" menee todennäköisesti kankkulan kaivoon: http://www.mtv3.fi/uutiset/ilmasto/index.shtml/arkistot/kotimaa/2009/11/...