Tiede

Kaikki energia uusiutuvista lähteistä vuonna 2030

Kaikki energia uusiutuvista lähteistä vuonna 2030

(29.10.2009 klo 18.16)

Istuin eilen koko päivän VTT:n CCS-seminaarissa, jossa puitiin Suomen mahdollisuuksia hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Eniten korviini särähti työ- ja elinkeinoministeriön yli-insinööri Timo Ritonummen toteamus, että tarvittavissa ilmastotalkoissa energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvat energiamuodot ”eivät riitä”. Toisaalta yhdysvaltalaistutkijat Mark Jacobson ja Mark Delucchi julkaisivat juuri laskelman, jonka mukaan koko maailman energiahuolto voisi perustua kokonaan uusiutuville energiamuodoille jo vuonna 2030.

Uusiutuva energia riittää

Ensimmäinen asia, mikä uusiutuvista energiamuodoista pitää sisäistää, on se, että niiden potentiaali on huikea. Teoriassa ne riittäisivät moneen kertaan ihmiskunnan energiantuotannon turvaamiseen. Toki, eri asia sitten on, kuinka paljon niitäkään on mielekästä ja ekologisesti kestävää rakentaa ja paljonko olemme valmiita uuden energiajärjestelmän pystyttämiseen uhraamaan. Kauttaaltaan aurinkopaneelien peittämä planeetta ei tietenkään ole elinkelpoinen, mutta eipä tällaista skenaariota tarvitse tosissaan pohtia.

Ympäristöteknologian tutkijat Jacobson ja Delucchi laskevat uunituoreessa Scientific Americanin artikkelissaan (marraskuu 2009), että pelkästään tuulivoimalla voitaisiin tuottaa noin 4–7 -kertaisesti kaikki vuonna 2030 maailmassa tarvittava energia, ja aurinkoenergialla 50-kertaisesti. Nämä lukemat eivät ole lähelläkään teoreettisia maksimeja, vaan niissä ovat mukana vain kullekin energiamuodolle parhaat ja realistisimmat tuotantoalueet.

Jos vuodelle 2030 arvioitu maailman energiankulutus – joka olisi nykyisellä tuotantorakenteella kolmanneksen suurempi kuin nykyisin – katettaisiin lähes kokonaan tuuli- ja aurinkovoimalla (51 % ja 40 %), energiantuotannon vaatima alue olisi noin 1,3 prosenttia maapallon koko maa-alasta. Tuulivoiman vaatima alue olisi noin yksi prosentti maa-alasta ottaen huomioon, että myllyjen etäisyydet toisistaan on oltava riittävät. Samalla myllyjen väliin jäävät alueet voivat olla vaikka viljelykäytössä. Itse myllyjen jalanjälki peittäisi vain 50 neliökilometrin alan. Aurinkovoimaloita tässä visiossa rakennettaisiin 0,33 prosentille kaikesta maa-alasta. Lisäksi aurinkopaneeleita asennettaisiin rakennusten katoille.

Mikä estää?

Mikä sitten kestävän energian vallankumousta oikein pidättelee?

Yhtenä hankaluutena on pidetty sitä, että uusiutuvan energian saatavuus vaihtelee. Välillä tuulee, välillä ei. Toisinaan paistaa, toisinaan ei. Tämän Jacobson ja Delucchi ratkaisisivat parantamalla ja lisäämällä merkittävästi sähkön siirron kapasiteettia. Ratkaisuna olisi siis se, että jossakin kuitenkin tuulee ja paistaa aina. Lisäksi tutkijoiden suunnitelmassa on toki mukana perinteistä vesivoimaa ja geotermistä energiaa. Samoin, kun uudet merivoiman muodot, kuten aalto-, vuorovesi-, merivirtavoima, saadaan mukaan verkkoon, niiden tuotto on tasaista ja ennakoitavaa.

Ylipäänsä tutkijat katsovat, että tulevaisuuden maailmassa siirrytään valtaosin käyttämään nimenomaan sähköä. Heidän mukaansa se parantaa energiatehokkuutta. Energiaa ei tarvitse kaiken kaikkiaan tuottaa enää kuin alle 70 prosenttia siitä, mitä polttoon perustuvassa energiajärjestelmässä. Kun esimerkiksi polttomoottorilla toimivassa autossa peräti yli 80 prosenttia energiasta muuttuu lämmöksi ja menee hukkaan, sähköauto hukkaa vain noin 20 prosenttia ja loput 80 prosenttia käytetään siihen mihin pitääkin, liikuttamaan autoa.

Taloudellisessa tarkastelussaan Jacobson ja Delucchi päätyvät siihen, että uusiutuville energiamuodoille perustuva järjestelmä tulisi edullisemmaksi kuin fossiilienergiaan tai ydinvoimaan perustuvat järjestelmät. Tuulivoima on täysin kilpailukykyistä jo nyt ja aaltovoima muutaman vuoden päästä. Aurinkoenergiakin halpenee koko ajan, kun taas fossiiliset energiamuodot väistämättä kallistuvat. Tutkijat myös korostavat, että laskelmissa on otettava huomioon energiamuotojen aiheuttamat ympäristö- ja terveyshaitat.

Ja kuten TKK:n energiaprofessori Peter Lund on huomauttanut, kun uusi energiajärjestelmä on saatu rakennettua, se pyörii halvemmalla kuin nykyinen polttoon perustuva järjestelmä.

Suurimpana esteenä energiavallankumoukselle tutkijakaksikko näkeekin politiikan. He arvioivat, että nykyiset suuret energiantuottajat ovat liian voimakkaita mielipidevaikuttajia ja lobbaajia. Poliitikkojen pitäisi pystyä näkemään heille tarjottujen huonojen ehdotusten taakse. ”Tarvitaan selvänäköistä johtajuutta, tai muuten valtiot turvautuvat jatkossakin teknologioihin, joita tarjoavat teollisuuden edustajat eivätkä vakavat tutkijat”, Jacobson ja Delucchi kirjoittavat.

Hiilidioksidin talteenotto keskeinen ratkaisu?

Kieltämättä, ilmapiiri, josta Jacobson ja Delucchi varoittavat, vallitsi VTT:n CCS-seminaarissakin. Teollisuuden edustajat esittelivät ratkaisujaan, joiden myötä hiilidioksidia alettaisiin rahdata Suomesta tankkerikaupalla Pohjanmerelle ja fossiilisten polttoaineiden poltto vääjäämättä vain lisääntyisi hyötysuhteiden heikentyessä. Useammassakin puheenvuorossa CCS (Carbon Capture and Storage) nähtiin välttämättömäksi ja jopa keskeiseksi energiaratkaisuksi.

Sekin oli hätkähdyttävää tajuta, että voimaloissa CCS-tekniikoita kaavaillaan itse asiassa käytettävän vain siltä osin, kuin laitoksella ajetaan peruskuormaa. Huippukuormia ajettaisiin siis lähtökohtaisesti ilman päästöjen talteenottoa. Tämä johtuu tietysti hinnasta. Vaikka CCS-laitteistot ovat lähtökohtaisestikin kalliita, niiden asentaminen huippukuormia ajaviin laitoksiin on suhteessa vielä kalliimpaa, sillä ne seisoisivat osan ajasta tyhjän panttina. Kokonaistarkastelussa tämä heikentää CCS:n kilpailukykyä entisestään päästöongelman ratkaisussa.

Sen verran vielä CCS:stä, että kysäisin seminaarissa muun muassa hiilidioksidin geologisen varastoimisen tuottamasta maanjäristys- ja tsunamiriskistä mainiten Sleipnerin öljykentällä kenties jo aiheutetun maanjäristyksen. Näistähän kirjoitin viime kerralla. Mitään kummempaa vastausta en saanut, mutta sen sijaan samana päivänä New Scientist, josta tietoni olivat peräisin, korjasi, että mitään todisteita, jotka viittaisivat Sleipnerin järistyksen johtuneen hiilidioksidin varastoinnista, ei itse asiassa olekaan. Silti, itse kysymys varastoinnin riskeistä jää.

3,8 miljoonaa tuulimyllyä

Vaan kuinka mahdollista todella olisi tuuli- ja aurinkopohjaisen energiajärjestelmän pikainen rakentaminen?

Jacobsonin ja Delucchin mukaan parissakymmenessä vuodessa pitäisi rakentaa 3,8 miljoonaa kappaletta 5 MW:n tuulimyllyjä ja lähes 90 000 noin 300 MW:n aurinkosähkövoimalaa. Perinteistä vesivoimaa lisättäisiin lähes puolella nykyisestä, yhteensä noin 900 laitokseen.

Kuulostaa aika paljolta, mutta tutkijat muistuttavat, että toisen maailmansodan aikaan Yhdysvallat muuttivat autoteollisuutensa valmistamaan nopeasti 300 000 lentokonetta samalla, kun muut maat rakensivat niitä lähes 500 000 kappaletta. Tämä tapahtui siis 70 vuotta sitten. Tätä nykyä puolestaan teollisuus suoltaa maailmaan 73 miljoonaa autoa ja rekkaa joka vuosi. Mitään teknistä estettä energiavallankumoukselle ei sinänsä ole, mutta pitäisi määrätä jonkinlainen globaali liikekannallepano. Kukahan sen tekisi?

Sen verran realistisia Jacobson ja Delucchi ovat, että he eivät toki odota muutoksen tapahtuvan kokonaisuudessaan vuoteen 2030 mennessä. Mutta he ovat toiveikkaita sen suhteen, että vuosiin 2050–2060 mennessä se voisi hyvinkin onnistua.

Pasi Toiviainen

Lähetä linkki

Kommentit

"Aurinkovoima on täysin

"Aurinkovoima on täysin kilpailukykyistä jo nyt." Siis kaikki valtionavustukset sille tuotantomuodolle voidaan lopettaa. Kiitos tästä tiedosta.

Hyvä "tuntematon", enhän

Hyvä "tuntematon", enhän minä niin kirjoittanut, vaan näin:

"Tuulivoima on täysin kilpailukykyistä jo nyt ja aaltovoima muutaman vuoden päästä. Aurinkoenergiakin halpenee koko ajan, kun taas fossiiliset energiamuodot väistämättä kallistuvat."

Hieman tarkkuutta, pyydän.

Huomautettakoon vielä, että tässä jutussa energiamuodoista puhutaan maailmanlaajuisessa kontekstissa.

Poliitikot

Poliitikot liikekannallepanon tietysti määräävät, ehkä kun ensimmäinen vakava globaali ilmastokatastrofi tapahtuu (pohj. merijään sulaminen seurauksineen n. 2015?).

Jospa silloin, pakon edessä, poliitikot saisivat aikaiseksi globaalin sähköntuotantosuunnitelman, -verkon, -hinnan ja -yhtiön. Sotakoneet ovat valtion omaisuutta, miksei myös energiabusiness, joka on ehkä tärkein ase energia- ja ilmasto-ongelmien ratkaisussa.

Sähköllä olisi yksi ostaja, jakelija ja myyjä. Katteen voisi nostaa riittäväksi jotta tarvittavat investoinnit saataisiin rahoitettua. Globaali sähköyhtiö ostaisi vain päästötöntä energiaa. Se voisi myös lunastaa sopivia alueita joilla tuulee tai paistaa tai tilaa sähkölinjoille.

Muutos olisi nopea, ei tarvitsisi kyttäillä muiden päästöjä, hintoja tai kilpailuetua.
Auringonpaiste ja tuuli ovat kaikkien perusoikeuksia, miksei myös oikeus päästöttömään energiaan ja maailmaan, jossa pystyvät elämään tulevatkin sukupolvet.

Vaihteeksi toivoa herättävä juttu Pasilta, kiva kuulla että asiantuntijat pitävät uusiutuviin siirtymistä mahdollisena ja vielä aika nopeasti, tämähän on uutinen!

Jälleen kerran täyttä

Jälleen kerran täyttä asiaa Pasilta. Tietoisuutesi ja ajantasaisuutesi on näissä asioissa ihailtavalla tasolla. Fossiilisiin, uusiutumattomiin energianlähtei-
siin "hirttäytyminen" on ollut sivilisaatiomme suurim-
pia virheitä ja osoitus lyhytnäköisyydestämme ja ah-
neudestamme ja välinpitämättömyydestämme.
Koko elämäntapamme ja infrastruktuurimme on pe-
lottavan suureksi osaksi päästetty rakentumaan öl-
jyn ja hiilen ahnaaseen pikavoittoihin tähtäävään po-
litiikkaan dollarin kuvat silmissä huomisesta ja huo-
sen maailmasta vähät välittäen. Ironisesti esimer-
kiksi öljy-yhtiöt ovat kasvaneet nykyajan dinosauruk-
siksi oikeiden dinosaurusten jokunen vuosi sitten
edesmenneen elinympäristön "hautarauhaa" rikko-
malla!
Uusiutuviin luonnonvaroihin siirtymiseen meille tu-
lee melkoinen kiire taikka muuten myös hirmulis-
kojen ajan massatuho siirtyy esihistorian sedimen-
teistä meidän lähitulevaisuuteemme. Tällä kertaa
ei asteroidin vaan meidän oman pahuutemme
tähden. Mutta pelkkä siirtyminen uusiutuviin ei riitä,
vaan jarrua pitää painaa rajusti ja elämäntapamme
tulee muuttua aidosti elonkehää ja ilmakehää RA-
KASTAVAKSI. Tärkeäksi kysymykseksi tässä kamp-
pailussa tuleekin nousemaan se millä tavalla meis-
sä alistettuna oleva rakkauden voima pystyy haasta-
maan liiankin dominoivan tuhoamisen vimman. Ju-
mala meitä varjelkoon ja tarvittaessa rangaiskoon.
Mutta joka tapauksessa toiveikasta jatkoa. Ihailkaa
lintujen lentoa.

Hyvä kirjoitus.

Hyvä kirjoitus. Samantapainen laskelma löytyy Lester R. Brownin kirjasta Plan B 3.0 sivulta 261.

Eikun toteuttamaan! Jos valtiot eivät ryhdy toimeen, ensimmäisessä vaiheessa pitää saada enemmän uusiutuvaa markkinoille sähkönkuluttajien valittavaksi. Ehkä markinnat sitten veivaavat muutosta oikeaan suuntaan? Vaan miten nopea lienee muutos?

Jäitä

Jäitä hattuun

"Ensimmäinen asia, mikä uusiutuvista energiamuodoista pitää sisäistää, on se, että niiden potentiaali on huikea. Teoriassa ne riittäisivät moneen kertaan ihmiskunnan energiantuotannon turvaamiseen. Toki, eri asia sitten on, kuinka paljon niitäkään on mielekästä ja ekologisesti kestävää rakentaa ja paljonko olemme valmiita uuden energiajärjestelmän pystyttämiseen uhraamaan. Kauttaaltaan aurinkopaneelien peittämä planeetta ei tietenkään ole elinkelpoinen, mutta eipä tällaista skenaariota tarvitse tosissaan pohtia. [...] Suurimpana esteenä energiavallankumoukselle tutkijakaksikko näkeekin politiikan. [...] Mitään teknistä estettä energiavallankumoukselle ei sinänsä ole"

Mielenkiintoinen artikkeli mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Mielestäni asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Suurin este tuulivoiman rakentamiselle ei ole tuulen, vaan materiaalien riittävyys, ja tätä alkuperäisessä tutkimuksessa pohditaankin. [0] Kriittisin lienee neodyymi, jota tarvitaan tuulivoimaloiden ja sähköautojen magneetteihin. Lisäksi pitäisi pohtia kuinka paljon energiaa uuden infrastruktuurin rakentaminen vaatii: perustuotantoa, eli kaivos- ja jalostusteollisuutta tarvitaan, ja nämä ovat tunnetusti energiaintensiivisiä aloja. Aivan oikein tutkimuksessa verrataankin prosessia toisen maailmansodan aikaiseen aseiden tuotantoon, jolloin teollinen tuotanto maksimoitiin. Toisin sanoen, jotta saisimme uuden infrastruktuurin maailma pitäisi muuttaa yhdeksi suureksi tehtaaksi.

Mitä tulee materiaalien saatavuuteen, on tässä mainittu tutkimus tähän mennessä käsiini saamista vakuuttavin, mutta silti mielestäni puutteellinen. On kuitenkin askel parempaan suuntaan kun myönnetään, että materiaalien saatavuus on rajoittava tekijä. Toisaalta paljon jää myös pohtimatta: minkäänlaista painoarvoa ei anneta sille tosiseikalle, että hyvin harva haluaa kotiaan tai lähiseutuaan tuhottavan kaivoksen takia. Maailmassa onkin hyvin paljon kaivostoimintaan liittyviä konflikteja. [1] Sitäkään ei pohdita, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä uuden infrastruktuurin rakentaminen olemassaolevalla infralla tuottaisi, avoimesti kuitenkin myönnetään, että projekti on valtava, toisen maailmansodan mobilisaatiota vastaava. [2] Kolmanneksi, oletetaan että täydellinen tai lähes täydellinen kierrätys on teknisesti mahdollista, mutta tämä on kiistanalaista. [3] Neljänneksi, joudutaan nojaamaan vasta suunnitteluasteella olevaan teknologiaan. [4] Viidenneksi, aikataulun toteutettavuus jää hataraksi, eikä sitäkään pohdita, että nykytiedon valossa siirtymä saattaisi olla joka tapauksessa liian hidas. [5] Kuudenneksi, ei tuoda esiin sitä, että nykyjärjestelmä on hyvin epäoikeudenmukainen: olemme kaukana tasan jakamisesta, ja nykyjärjestelmää resurssikonflikteineen (joita myös tämä vaihtoehto epäilemättä tuottaisi) voidaan ylläpitää ainoastaan laajamittaisen militarismin ja propagandakoneiston avulla - militarismi on tällä hetkellä suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen lähde. [6]

Ihmetyttää myös kritiikitön suhtautuminen suurpatoihin. Nämähän ovat merkittäviä kasvihuonekaasujen lähteitä. [7]

Yllämainittuihin syihin vedoten pidän realistisempana lähtökohtana teollisen tuotannon ja kulutuksen radikaalia vähentämistä, joka on vaikeaa mutta mahdollista, ja saattaa oikein toteutettuna jopa parantaa elämänlaatuamme. Tärkeimpänä elementtinä pidän paikalliseen kasvisruoantuotantoon siirtymistä permakulttuuri- ja luomuviljelymenetelmin sekä hierarkkisista organisaatiomuodoista pois pyrkimistä kohti tasajakoa ja jaettua vastuunottoa. Tämä vaatii laajamittaista taitojen uudelleenoppimista ja maan uusjakoa, sekä melkoista ekoanarkistista kulttuurivallankumousta. Taitojen opettelun ja maan jakamisen osalta vastaava projekti on toteutettu jossain määrin Kuubassa kun öljyntuonti tipahti neljännekseen edeltäneestä tasosta Neuvostoliiton romahdettua. Tämä ei tarkoita, että ihannoisin Kuubalaista keskusjohtoista poliittista järjestelmää. [8]

Terveisin,
Mikko Virtanen

PS Tervetuloa ilmastokurssille ja keskustelukerhoon Pispalan kirjastolle torstaisin 5.11. -3.12. Lisätiedot: http://tampereenvapaaopisto.net/ilmasto

Pintaa syvemmälle näistä lähteistä:

[0] Alkuperäinen artikkeli ja tutkimus ovat luettavissa täällä: http://www.stanford.edu/group/efmh/jacobson/susenergy2030.html Materiaalien riittävyyspohdinnat "More detailed analysis" linkin takana sivuilla 11-18.

[1] Esim. Mines and Communities
http://minesandcommunities.org ja Mining - Social and Environmental Impacts http://www.wrm.org.uy/deforestation/mining/book.html

[2] Sharon Astyk: A New Deal or a War Footing? Thinking Through Our Response to Climate Change
http://sharonastyk.com/2008/11/11/a-new-deal-or-a-war-footing-thinking-t...

[3] I.Wernick and N.J. Themelis: Recycling Metals for the Environment (1998) http://www.columbia.edu/cu/earth/papers/aree98.pdf ; Robert U. Ayres, Leslie W. Ayres and Ingrid Råde: The Life Cycle of Copper, its Co-Products and By-Products (2002) http://www.iied.org/pubs/display.php?o=G00534 ; Robert U. Ayres: Toxic heavy metals: Materials cycle optimization (1991) http://www.pnas.org/content/89/3/815.full.pdf+html

[4] Alkuperäisessä tutkimuksessa, katso lähde nolla, "More detailed analysis", s. 14,-5

[5] Esim. David Spratt: "Forget about 2050, we're blowing the carbon budget right now" (Climate Code Red -blogi, 11.9.2009) http://climatecodered.blogspot.com/2009/09/forget-about-2050-lets-talk-a...
ja Risto Isomäki: Towards an Urgent 120 Per Cent Cut in Carbon Dioxide Emissions http://openesf.net/projects/env-alter-movements/towards-an-urgent-120-pe... sekä Climate Safety - In case of emergency... (Public Interest Research Centre, 25.11.2008) http://climatesafety.org/download/climatesafety.pdf

[6] Barry Sanders: Green Zone: The Environmental Costs of Militarism http://www.revolutionbythebook.akpress.org/book-excerpt-from-the-green-z...

[7] International Rivers: Reservoir Emissions http://www.internationalrivers.org/en/node/383

[8] Katso järjestämäni ilmastokurssin kestävä elämäntapa-osion lähteet: http://www.tampereenvapaaopisto.net/dokuwiki/doku.php/ilmastokurssi_-_26...

Mikko Virtanen;

Mikko Virtanen; Perusteellista ja hienoa tekstiä sinulta. Varsinkin viisas on havaintosi, jonka mukaan meidän elämän menomme hidastaminen koituisi ei pelkästään ympäristön ja ilmaston, vaan myös meidän ihmisten elämänlaadun parhaaksi. Ökyilyn tulee muuttua ekoiluksi ja ylpistelyn vaatimattomuudeksi. Uskallan toivoa, että me pian kyllästymme tähän tyhjänpäistyneeseen ja materialistiseen elämäntapaamme ja alamme kaivata viisautta ja henkisiä arvoja. Formulat, Big brotherit ja muu saasta koittaa parhaansa mukaan estää henkisen kehityksemme ja heräämisemme, mutta ei luovuteta vielä.
Kaikkea hyvvää kurssillesi Mikko. Tulisin varmasti, jos olis lähempänä.

Olisi hienoa, jos ihan

Olisi hienoa, jos ihan meidän tavallistenkin ihmisten ökyily muuttuisi ekoiluksi, mutta olen siinä suhteessa kovin pessimisti. En ole saanut edes itseäni ylipuhuttua kasvissyöjäksi (liha vain maistuu niin hyvältä). On jotenkin helpompi uskoa suuriin teknologisiin läpimurtoihin kuin ihmisten suuren enemmistön muuttumiseen erityisen ekologisiksi.
Valitettavasti.

Hyvä Mikko Virtanen, kiitos

Hyvä Mikko Virtanen, kiitos perusteellisesta kommentistasi. Olen puolittain samaa ja puolittain eri mieltä kanssasi.

Ensinnäkään en tarjoa Jacobsonin ja Delucchin (J&D)esitystä minään ihmeratkaisuna maailman energiaongelmaan. Se on yksi, hyvä ja perusteellinen laskelma. En myöskään itsekään jaksa uskoa, että yksin tekniikka ratkaisee ongelman.

Ehkä juuri ja juuri, hirvittävällä onnella, pystyisimmekin hoitamaan nykyisen globaalin energiankulutuksen tekniikan keinoin kestäväksi, mutta jos kuvittelemme, että se tarkoittaisi meidän länsimaalaisten voivan jatkaa nykyisellä elintasollamme, olemme uskoakseni väärässä. Minun oikeustajuni mukaan, jos me pyrimme säilyttämään nykyisen aineellisen elintasomme, sen saavuttamiseen on täysi oikeus myös muulla maailmalla ja tällaista kulutustasoa taas maapallo ei kestä, sitä en usko minkään teknologisen vallankumouksen riittävän nopealla aikataululla mahdollistavan. Johtopäätös: länsimaissa aineellista elintasoa on alennettava.

Tällaisia lähtöoletuksia pidän oikeastaan itsestään selvyyksinä ja olen niistä eri yhteyksissä usein kirjoittanutkin. Se, että nämä asiat pitäisi toistaa jokaisen jutun yhteydessä, vain tuntuisi jokseenkin turhauttavalta.

Kirjoitit, Mikko, että pidät "realistisempana lähtökohtana teollisen tuotannon ja kulutuksen radikaalia vähentämistä". Jos pitää valita jompikumpi, tekninen ratkaisu tai kulutuksen radikaali leikkaus, valitsisin itse asiassa tekniikan. Valitettavasti en jaksa uskoa, että ihmiskunta koskaan valitsee RADIKAALIA leikkausta kulutukseensa ikään kuin ykkösvaihtoehtona. Pidän todennäköisempänä radikaalia teknistä murrosta, jota TUKEE voimakas kulutuskäyttäytymisen muutos.

Kirjoitat, että "jotta saisimme uuden infrastruktuurin maailma pitäisi muuttaa yhdeksi suureksi tehtaaksi". Niin, oikeastaan maailma on jo yksi suuri tehdas. Se pitäisi nyt vain muuttaa tuottamaan kestävämpiä hyödykkeitä.

Tästä tuotannosta aiheutuvat päästöt eivät myöskään nykyistä menoa pahemmiksi kasvaisi, sillä esimerkiksi uusi tuulivoimala on energian nettotuottaja jo muutaman kuukauden toiminnan jälkeen. Toisin sanoen tuona aikana se on tuottanut saman verran energiaa, mitä sen valmistaminen vaati. Sen jälkeen kaikki on vain plussaa. Vastaavasti monet aurinkopaneelitehtaat käsittääkseni pyörivät jo nykyään pääasiassa aurinkovoimalla.

Samoin kirjoitat, että prosessissa "joudutaan nojaamaan vasta suunnitteluasteella olevaan teknologiaan". Viitannet tällä lähinnä merivoimateknologioihin, joita J&D ehdottavat. Ne ovat kuitenkin jo ratkaisevasti pidemmällä kuin suunnitteluasteella. Monet laitokset ovat vähintään suuren skaalan prototyyppiasteella ja varsinkin vuorovesivoimaloita toimii jo eri maissa syöttäen sähköä verkkoon. Tuuli- ja aurinkoenergia on ollut jo pitkään täysin kypsää teknologiaa.

Siitä olemme hyvinkin samaa mieltä, että uusien suurpatoihin perustuvien vesivoimalaitosten rakentaminen on jo metaanipäästöjensä takia kovin kyseenalainen ajatus. Toisaalta, vesivoima on D&J:n suunnitelmassa (joka on itse asiassa muutenkin aikamoinen pelkistys) sivuosassa ja itse elättelen toivetta, että käyttöön saataisiin tehokkaita pienvesivoimaloita, jotka ottaisivat voiman jokien luonnollisista virtauksista.

Resurssien riittävyydestä sen verran, että toki J&D pohtivat artikkelissaan myös tätä, mutta käsittääkseni tulivat tulokseen, että nämä ongelmat olisivat hyvinkin ratkaistavissa.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että uusiutuvien energiamuotojen vallankumous on ainoa vaihtoehto. Se ei yksin riittäne, mutta silti. Olen myös absoluuttisen varma siitä, että jossakin vaiheessa tällainen energiavallankumous on todellisuutta. Kysymys on vain siitä, alkaako se tarpeeksi aikaisin - ja kuten todettua, saako se riittävää tukea muista yhteiskunnallisista muutoksista.

Pasi Toiviainen

Kannattaisi ehkä perehtyä

Kannattaisi ehkä perehtyä siihen, mitä energiantuottajat tuulivoiman ihmemaassa Saksassa itse ajattelevat uusiutuvien ekonomisuudesta ja ekologisuudesta:

http://www.instituteforenergyresearch.org/germany/Germany_Study_-_FINAL....

Hieman kyllä ihmetyttää, miten tukiaisia vastaanottava energiateollisuus kehtaa suhtautua tähän lypsylehmään noin kielteisesti.

Matti Virtanen, kyseisen

Matti Virtanen, kyseisen IER:n maksaman ja RWI:n tekemän selvityksen lukemien luotettavuus on myös kyseenalaistettu. Mutta ottamatta siihen kummemmin kantaa, kukaan ei varmaan oletakaan, että siirtyminen uuteen, kestävään energiajärjestelmään on kaikin puolin helppo ja kivuton prosessi. Ja ylipäänsä, onko raha tässä asiassa todella se tärkein mittari?

Kenties sinulla on maailman energiaongelman ratkaisuun jokin esimerkiksi Jacobsonia ja Delucchia parempi ehdotus? Ydinvoimaa kaikille? Odotellaan että ilmastonmuutos menee ohi? Rakentavia ehdotuksia kaipaillaan.

Näyttäisi siltä, että

Näyttäisi siltä, että M.O.T:n poppoon vastaus Pasin edellä esittämiin kysymys on lähinnä "odotellaan että ilmastonmuutos menee ohi":

MOT: Ilmastokatastrofi peruutettu:
http://ohjelmat.yle.fi/mot/etusivu

Motti Matti, heitä voltti.

Motti Matti, heitä voltti. Ihan oikeasti.

No jos lause siitä, että

No jos lause siitä, että tuulienergia on kilpailukykyistä ei tarkoita sitä, että sen valtionapu voidaan lopettaa, niin mitä se kilpailukykyisyys sitten tarkoittaa, Pasi?

Vastausehdotus edelliseen:

Vastausehdotus edelliseen: "Tuulienergia on kilpailukykyistä sitten kun kaikki energiantuotantomuodot saavat yhtä suuria syöttötariffeja." Energian tuotantohan on kaiken kaikkiaan niin kannattamatonta, ettei se pärjää ilman massiivista tukea.

Jacobsonin ja Delucchin energiantuotantomalli voisi olla mahdollinen maailmassa, jota johtaa jonkinlainen vihreä diktatuuri. 20 vuodessa pitäisi pysäyttää kaikki hiili- ja ydinvoimalat ja rakentaa niiden tilalle aurinkolämpövoimaa ja tullimyllyjä. Haloo.

Tässä sekavassa todellisessa maailmassa moisen tulevaisuudenvision rahoittaminen johtaisi ehkä historian suurimpaan potlatchiin, josta hyötyisivät vain Gaddafin kaltaiset tyypit. Risto Isomäkikin on tajunnut, että kehitysmaihin kaavailtu massiivinen "ilmastoapu" menee todennäköisesti kankkulan kaivoon: http://www.mtv3.fi/uutiset/ilmasto/index.shtml/arkistot/kotimaa/2009/11/...

Kirjoita uusi kommentti

2 + 3 =
Ratkaise tämä yksinkertainen laskutehtävä. Esim. kysymykseen 1+3, vastaa 4.

Edelliset artikkelit:

Pasi Toiviainen kirjoittaa Kuumat paikat -blogia

Pasi Toiviainen Tiedetoimittaja Pasi Toiviaisen Kuumat paikat -blogissa seurataan ilmastontutkimuksen edistymistä sekä pohditaan keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Blogi on tauolla toistaiseksi.

Kirjoittaja Pasi Toiviainen on pitkän linjan tiede- ja ympäristötoimittaja, dokumentaristi ja tietokirjailija.

Tiedeohjelmia tänään 9.2.

Tiistai 9.2.

  • Klo 10.00, YLE Teema
    Opettaja.tv: Suomen ilmasto muuttuu
  • Klo 10.15, YLE Teema
    Anaconda en francais
  • Klo 11.45, TV2
    Riskirajoilla: Jättirakennelmat
  • Klo 16.00, YLE Teema
    Kokemuksia luontaishoidoista
  • Klo 16.30, YLE Teema
    Japania Erinin kanssa
  • Klo 16.45, FST5
    Me voilá
  • Klo 16.55, FST5
    Big Words
  • Klo 18.30, YLE Teema
    Studio Kotro
  • Klo 18.30, TV1
    Prisma Studio
  • Klo 23.10, TV1
    Prisma: Mielen sairaus puntarissa