Amazonin alueen hiilipäästöjen rajoittaminen on hankalaa

Amazonin alueen sademetsien hävittäminen on hidastunut 2000-luvulla. Se on eduksi ilmakehän hiilidioksidipäästöjen rajoittamiselle koska kasvava trooppinen sademetsä sitoo runsaasti hiilidioksidia. Kuitenkin metsän palaminen on samanaikaisesti lisääntynyt Amazonin alueella, mikä tuottaa hiilidioksidia ilmakehään. Metsän palaminen on lisääntynyt myös alueilla missä metsänraivaus on vähentynyt. Satelliittikuvien analysointiin perustuvat havainnot yllättivät brittiläis-brasiliaisen tutkijaryhmän.

Amazonin sademetsien raivaus ja maan ottaminen karjanlaitumiksi tai viljelykäyttöön on pienentänyt metsäalaa vuosittain keskimäärin 20 000 neliökilometrillä vuosina 1998-2007. Sen seurauksena ilmakehään on vapautunut hiiltä vuosittain noin 0,3 gigatonnia mikä vastaa neljäsosaa maankäytön muutoksista johtuvista hiilidioksidipäästöistä koko maapallolla. Sademetsien tuhoamista yritetään saada kuriin mm. YK:n REDD-ohjelmalla, jolla pyritään muuttamaan maankäyttöä alkuperäistä metsää säästävään suuntaan.

Positiivista kehitystä on tapahtunut, osoittavat vuosina 2000-2006 otetut satelliittikuvat. Metsien hävittäminen on vähentynyt yli puolella (54%) sademetsien alueesta ja lisääntynyt 17%:lla alueesta. Muutokset ovat tilastollisesti merkitseviä kuitenkin vain pienellä osalla alueista. Toisaalta metsäpalot ovat lisääntyneet yleisemmin kuin vähentyneet. Lisääntymistä on tapahtunut 42%:ssa ja vähentymistä 25%:ssa alueesta. Nämä muutokset ovat tilastollisesti merkitseviä useammin kuin metsänraivauksen muutokset.

Metsäpalot ovat lisääntyneet sekä siellä missä metsänraivaus on lisääntynyt mutta myös alueilla missä metsänraivaus analyysin mukaan on vähentynyt. Neljä viidesosaa (81%) alueista missä metsänraivaus on lisääntynyt, on sellaisia missä myös metsäpalot ovat lisääntyneet. Mutta metsäpaloja on entistä enemmän myös alueilla missä metsänraivaus on vähentynyt; näitä on 59% kaikista vähentyneen metsänhävityksen alueista.

Luontaiset metsäpalot ovat harvinaisia Amazonin alueella ja suurin osa nykypaloista on joko tahallaan sytytettyjä tai kaskeamisen seurauksena laajemmalle karanneita paloja. Amazonin alueen pienviljelijät käyttävät kaskeamista yleisesti saadakseen ravinteet takaisin maaperään. Kaskeamisen kiertoaika on tyypillisesti kolme-viisi vuotta. Teollisesti hoidetuilla viljelmillä kaskeamista käytetään vähemmän, koska siellä viljely perustuu koneisiin ja keinolannoitteisiin.

Jotta metsänraivauksen vähentäminen johtaisi hiilidioksidipäästöjen pienenemiseen, pitää erityisesti pienviljelijöiden kaskeamiskäytäntöä vähentää. Siihen tarvitaan taloudellista apua koneiden hankintaan ja neuvontaa uusien viljelytapojen käyttöönottoon, toteaa tutkija Luiz Aragão Exeterin yliopistosta.

(YLE tiede, Science)