Dinosaurusten ajan päättänyt massatuho aiheutui asteroidin törmäyksestä

65 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut eliölajien massakato johtui Meksikoon Yukatanin niemimaalle osuneesta yli 10 kilometrin kokoisesta asteroidista, päättelee 41 asiantuntijan kansainvälinen paneeli Science-lehdessä julkaistussa katsauksessaan. Vaihtoehtoinen selitys, Intian Deccanin massiiviset tulivuorenpurkaukset eivät tapahtumaa pysty selittämään.

Dinosaurusten valta-ajan lopettanut maapallon viides massatuho näkyy fossiileissa selvästi. Ihmislajin kehittymisen kannalta se oli onnenpotku, sillä sen ansiosta siihen asti mitättömänä sivuryhmänä eläneet nisäkkäät alkoivat nousta eläinkunnan valtiaiksi.

Massatuhon syy oli pitkään epäselvä - kuten useimpien massakatojen syyt ovat edelleenkin - kunnes 30 vuotta sitten geologi Luiz Alvarez työryhmineen esitti syylliseksi valtavan asteroidin törmäystä maapalloon. Yksi perusteista oli ohut kerros harvinaista iridium-metallia jota löytyi kaikkialta maapallolta kohdassa, missä lajit äkillisesti harvenivat niin maalla kuin merellä. Iridium on maapallolla harvinainen metalli mutta asteroideissa sitä on enemmän. Teoriaan sopiva kraatteri löytyi vuonna 1991 Meksikosta Chicxulubista.

Alkuperäinen kraatteri on ollut halkaisijaltaan noin 100 kilometriä ja 30 kilometriä syvä. Sittemmin se laajentui ja madaltui ja nykyisin se on noin 200 kilometriä halkaisijaltaan. Asteroidin kooksi on laskettu 12-15 kilometriä ja sen nopeudeksi osumahetkellä 20 kilometriä sekunnissa eli viisi kertaa luotia nopeampi.

Törmäyksen energia oli noin miljardi kertaa niin paljon kuin Hiroshimaan pudotetuissa atomipommeissa ja miljoona kertaa niin paljon kuin suurimmassa räjäytetyssä ydinpommissa. Tämän kokoisia asteroidin törmäyksiä arvioidaan tapahtuvan maapallolla noin kerran sadassa miljoonassa vuodessa.

Chicxulubin kraatteri on kiistatta törmäyksen synnyttämä ja vaikka useimmat tutkijat pitävät sen synnyn ja lajien massakadon yhteyttä varmana, on tälläkin teorialle omat epäilijänsä. Tätä epävarmuutta lähti kansainvälinen paneeli tutkimaan. Analysoitavana oli joukko aiempia tutkimuksia, joita olivat tehneet paleontologit, geokemistit ja geofyysikot, ilmastomallintajat ja sedimenttien tutkijat.

Kaikissa tutkimuksissa näkyy että massakato on ollut hyvin äkkinäinen ja samanaikainen kaikkialla. Deccanin suuret tulivuorenpurkaukset olivat suunnilleen samanaikaisia, mutta niitä jatkui noin 1,5 miljoonaa vuotta. Ne ovat alkaneet noin puoli miljoonaa vuotta ennen massatuhoa, ilman suurempaa vaikutusta. On vaikea selittää miten tasaisen rajuina jatkuneet purkaukset olisivat yhtäkkiä aiheuttaneet tuhon niin maalla kuin merellä.

Yksi epäilijöiden tärkeimmistä argumenteista ovat olleet läheltä Chicxulubin kraatteria merenpohjasta löytyneet pienet lasimaiset mineraalipallot. Ne ajoittuivat sedimenttikerrosten perusteella noin 300 000 vuotta aiemmiksi kuin massatuho. Lasimaisiksi muuttunut kvartsi on peräisin asteroidin törmäyksestä. Törmäyksen kuumuus sulattaa kiven, sula lentää pisaroiksi ilmaan ja kiinteytyy nopeasti takaisin lasimaiseksi massaksi.

Uuden raportin tekijät toteavat kuitenkin että ajoitus menee harhaan koska lähellä törmäyskohtaa materiaalia lensi ilmaan ja muuttui muunlaiseksi valtava määrä. Ne kasautuivat ja vasta hitaasti tasapaino palasi kerrostumiin. Mitä kauemmaksi törmäyskohdasta mennään, sitä tasaisempia ja ohuempia muuttuneen materiaalin kerrostumat ovat ja sitä tarkemmin ne ajoittuvat massakadon aikaan. Toisin sanoen, liian läheltä törmäyskohtaa ei kannata etsiä siististi kerrostuneita materiaaleja.

Science-lehdessä julkaistun raportin tekijät pitävät selvänä että Chicxulubin asteroidi oli massatuhon aiheuttaja. Se synnytti voimakkuudeltaan yli 10 richteriä olevia maanjäristyksiä, valtavia tulipaloja, massiivisia maanvyöryjä ja tsunamiaaltoja. Ilmaan lentäneet materiaalit pimensivät taivaan pitkäksi aikaa, vieden maapallon pitkään synkkään talveen.

Tilannetta pahensivat happamet sateet jotka aiheutti ilmakehään päätynyt rikki. Sitä tulee ilmaan myös tulivuoren purkauksissa, mutta vaikutus jää alueelliseksi. Asteroidi osui mereen ja nosti ilmaan suuren määrän vesihöyryä ja rikkiyhdisteitä. Niistä syntyi pimentäviä pienhiukkasia ja samalla happamia sateita.

(YLE tiede, Science)