Itä- ja länsisuomalaisten geneettinen ero selvä

Itä- ja länsisuomalaisten perimä poikkeaa toisistaan enemmän kuin pohjoissaksalaisten ja koko Brittein saaria edustavien ihmisten perimä, osoittaa uusi suomalaisvetoinen kansainvälinen tutkimus. Perimä kartoitettiin myös ruotsalaisilta, jotka olivat lähimpänä länsisuomalaisia. Suomalaisten ja erityisesti itäsuomalaisten perimässä oli enemmän yhteistä aasialaisia edustaneiden japanilaisten ja kiinalaisten kanssa kuin muissa tutkituissa ryhmissä.

Tutkimukseen osallistuivat suomalaistutkijat Elina Salmela, Tuuli Lappalainen ja Päivi Lahermo Helsingin yliopistosta, Juha Kere Helsingin yliopistosta ja Karoliinisesta instituutista Ruotsista, Marja-Liisa Savontaus Turun yliopistosta, Pertti Sistonen Punaisen ristin veripalvelusta sekä ruotsalaistutkijat Ingegerd Fransson, Peter M. Andersen ja Karin Dahlman-Wright ja saksalaistutkijat Andreas Fiebig ja Stefan Schreiber.

Perimän tunteminen on kiinnostavaa alkuperämme selvittämisen kannalta mutta se on hyödyksi myös sairauksien geneettisten syiden etsinnässä. Itäsuomalaisten suurempi alttius esimerkiksi sydäntaudeille ei ole vain elintapojen seurausta vaan siihen vaikuttaa myös perimä.

Tutkimuksessa kartoitettiin 945 ihmisen perimästä lähes 250 000 yhden emäsparin suuruista pientä poikkeamaa eli snippiä. Kaikki tutkitut olivat miehiä ja itäsuomalaisia heistä oli 149, länsisuomalaisia 141 ja ruotsalaisia Ruotsin itälaidalta 113. Suomalaisten alkuperä määriteltiin isovanhempien synnyinalueen perusteella, ruotsalaisista vastaavaa tietoa ei ollut saatavilla. Näytteitä vertailtiin 256 pohjoissaksalaiseen ja 296 brittimieheen sekä kansainvälisestä geenipankista saatuihin tietoihin japanilaisten ja han-kiinalaisten ja afrikkalaisten jorubien perimästä.

Kartoituksessa havaituista eroista tehtiin erilaisia tilastollisia vertailuja. Ne osoittivat että saksalaiset ja britit olivat niin samanlaisia, että heidät voidaan luokitella yhdeksi ryhmäksi. Ruotsalaiset ja suomalaiset muodostivat omat ryhmänsä ja vielä siten, että itä- ja länsisuomalaiset olivat oma ryhmänsä.

Tarkemmissa analyyseissä hämäläiset jäivät itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten välimaastoon. Itäsuomalaisissa näkyi pohjoinen ja eteläinen ryhmä ja tarkkaan katsottuna pohjois-eteläinen ero näkyi myös länsisuomalaisissa. Pohjanmaan ruotsinkielisiä ei voinut geneettisesti erottaa naapureinaan asuvista suomenkielisistä. Hieman toisenlaisessa tilastoanalyysissä kaikki suomenruotsalaiset olivat suomalaisista lähimpänä ruotsalaisia.

Tulokset vastaavat suomalaisten osalta aiempia geneettisiä tutkimuksia, joita on tehty pienemmillä henkilömäärillä ja suppeammasta osasta perimää. Tutkimuksia on tehty mm. mieskromosomi Y:stä, ainoastaan äidin kautta periytyvästä mitokondriaalisesta dna:sta sekä ns. autosomaalisista markkereista.

Suomalaisten ja erityisesti itäsuomalaisten erottuminen muusta Euroopasta selittyy pitkälti Suomen asutushistoriasta. Koko väestö on lähtöisin Suomenniemelle viimeisen jääkauden jälkeen eli enintään 10 000 vuotta sitten tulleista ihmisistä. Tulijoita on ollut vähän ja väestö on pysynyt pienenä erittäin pitkään. Itä-Suomen kiinteä, maatalouteen perustuva asutus on hyvin nuorta. Tällaisissa väestöissä korostuvat ns. perustaja-efektit eli muutaman harvan esivanhemman vaikutus näkyy kaikissa saman alueen asukkaissa.

Toinen suomalaisia keskieurooppalaisista erottava tekijä on Aasian mantereen kiinteä maantieteellinen yhteys Suomeen. Samaa osoittavat arkeologiset löydöt sekä kielitiede. Kielisukulaisemme ovat lähinnä idässä, toisin kuin muualla Euroopassa jossa on erittäin vahva indoeurooppalaisesta alkukielestä syntyneiden kielten ylivalta. Kielen mukana on tullut myös ihmisiä eli voimakas geenivirta.

(Radion tiedeuutiset, Helsingin yliopisto, PLoS ONE)