Itsekäs oravaemo heltyy adoptioäidiksi

Talvisia ruokapiiloja omaa käyttöään varten kaivelevat oravat, eivät ehkä sittenkään ole niin itsekkäitä kuin on luultu. Guelph yliopiston tutkijat saivat nimittäin selville, että pörröhännät adoptoivat orpoja poikasia.

Erityisen yllättäväksi oravien adoptiohalukkuuden tekee se, että ne ovat epäsosiaalisia yksineläjiä. Adoptio on yleisintä sosiaalisten, perheyhteisössä elävien eläinten, kuten leijonien ja simpanssien keskuudessa. Oravat taas elävät ylhäisessä yksinäisyydessään omalla reviirillään, jossa lajikumppaneita suvaitaan vain jatkamaan sukua.

Tosin on oravien epäitsekkyydellä myös rajansa, adoptio on harvinaista ja silloinkin kasvatusäidin huomaan pääsevät vain sukulaisten poikaset. Lisäksi adoptio on mahdollista vain, jos emolla on omiakin poikasia huolehdittavana. Tutkijoiden meiltä askarrutti pitkään kysymys siitä, miksi adoptoiva oravaemo on valmis vaarantamaan omien poikastensa selviytymisen. Kasvattamalla lisääntymiskykyisiä sukulaislapsia, orava voi kuitenkin jättää jälkeensä myös osan omista geeneistään. Niinpä oravaemo on valmis adoptioon, kun siitä aiheutuvat kustannukset ovat pienet ja poikaset ovat läheisiä sukulaisia kuten sisarusten lapsia.

Mutta miten oravat tunnistavat sukulaisensa ja osaavat adoptoida ne tarpeen tullen? Tutkijoiden mukaan, oravat tunnistavat naapurinsa kutsuhuutojen avulla. Jos huutoa ei ole kuulunut vähään aikaan, voi utelias kurre käydä tarkistamassa tilanteen. Jos alueelta löytyy yksinäisiä poikasia ja emo muistaa niiden kuuluvan sukulaiselleen se saattaa viedä ne omaan pesäänsä hoivattaviksi.

(YLE tiede, Nature Communications, University of Guelph, University of Albert, McGill University, 1.6.2010)