Komeetoissa on materiaalia joka on syntynyt varhaisen aurinkokunnan sisäosissa

Ainakin jotkut komeetat sisältävät mineraaleja, jotka ovat syntyneet varhaisen aurinkokunnan sisäosissa lähellä aurinkoa ja vasta sen jälkeen joutuneet aurinkokunnan ulkolaitaan ns. Kuiperin vyöhykkeeseen. Näin päättelevät amerikkalaistutkijat analysoituaan komeetta Wilde 2:sta haettua materiaalia. Komeetat saapuvat maapallon lähettyville Kuiperin vyöhykkeestä jota pidetään aurinkokunnan alkuperäisimpänä materiaalina. Tämä päätelmä ei ilmeisesti täysin pidä paikkaansa.

Yhdysvaltain avaruushallinnon NASAn Stardust-hanke oli uskalias yritys. Avaruuteen lähetettiin luotain joka ohjattiin kohtaamaan maapallon lähelle tuleva komeetta Wilde 2 ja ottamaan näyte sen keskuksesta irtoavasta aineksesta. Komeetat muodostuvat kivestä ja jäästä ja niille tyypillinen kaasumaisten aineiden, pölyn, hiekan ja kiven muodostama pyrstö syntyy auringon kuumentaessa komeettaa. Wilde 2:sta haluttiin saada näyte auringon ja aurinkokunnan alkuperäisistä aineksista, tähtienvälisen avaruuden pölystä.

Kovaa vauhtia kiitävän komeetan ja luotaimen kohdatessa tapahtuu melkoinen törmäys. Jotta haaviin tarttuvat hiukkaset säilyisivät mahdollisimman ehjinä, komeetan aineksia kerättiin hyvin harvalla aineella, ns. aerogeelillä. Piidioksidista tehty "höttö" oli enemmän tyhjää tilaa kuin ainetta. Keräysten jälkeen laite suljettiin kapseliin, joka ohjattiin takaisin maahan tammikuussa 2006. Törmäys tapahtui suunniteltua rajummin, koska kapselia kannattava laskuvarjo ei auennut. Kapseli rikkoutui ja avaruudesta tuodun materiaalin käsittely on kestänyt suunniteltua pitempään.

Nyt analysoitu hiukkanen, lempinimeltään Coki, on 5 mikrometrin (0,005 mm) kokoinen hitunen. Se on vaikeasti sulavaa, kiteistä ainetta, joka on pääosin silikaatteja ja oksideja. Reunassa on hieman alumiini-piilasia joka on voinut syntyä hiukkasen törmätessä keräimen aerogeeliin.

Coki -hiukkanen muistuttaa koostumukseltaan hiilikondriittimeteoriitteja joille ovat tyypillisiä ns. CAI-sulkeumat, runsaasti kalsiumia ja alumiinia sisältävät alueet. CAI-sulkeumat ovat vanhimpia aurinkokunnassamme syntyneitä kivensiruja. Niiden on päätelty syntyneen noin yhden AU:n (AU = auringon ja maapallon keskimääräinen etäisyys) etäisyydellä auringosta hyvin nuoressa aurinkokunnassa.

Aurinkokunnan alkuaikoja pystytään ajoittamaan alumiinin isotooppisuhteiden avulla. Alkuperäisessä materiaalissa on ollut radioaktiivista Al-26-isotooppia joka hajoaa 0,73 miljoonan vuoden puoliintumisajalla magnesium-26:ksi. Se on stabiili isotooppi joten sen määrä kertoo onko alkuperäisessä kivensirussa ollut Al-26:ta. Coki-hiukkasessa ei ollut mitattavissa olevaa määrää Mg-26:a eikä siinä siis ole ollut Al-26:a. Siten voidaan päätellä että Coki on syntynyt noin 1,7 miljoonaa vuotta varhaisimpien CAI-sulkeumien jälkeen.

Se on syntynyt suhteellisen lähellä aurinkoa kuten CAI-sulkeumien mineraalit ja päätynyt kuitenkin kauas aurinkokunnan ulkolaidoille, Kuiperin vyöhykkeeseen. Miten materiaali on siirtynyt niin kauas, on jo eri juttu.

(YLE tiede, Science Express)