Kylmänsietokyky oli mammuteilla geeneissä

Paksu turkki ei ollut mammutin ainoa tapa suojautua kylmältä. Ikiroutaan säilyneellä mammutilla tehdyn geenitutkimuksen mukaan myös mammuttien verisolujen hemoglobiini toimi hyvin jääkauden lämpötiloissa.

Punaisten verisolujen hemoglobiinin tehtävä on hoitaa ruumiin hapenkuljetusta. Hemoglobiini on herkkä lämpötilojen vaihteluille, ja kylmässä siitä vapautuu huonommin happea. Uudessa tutkimuksessa haluttiin selvittää, sietikö mammuttien hemoglobiini poikkeuksellisen hyvin kylmää.

Tutkimuksessa käytettiin kudosnäytteitä 43000 vuotta vanhasta, Siperian ikiroudassa säilyneestä mammutista. Näytteistä eristettiin DNA:ta ja tutkittiin hemoglobiinigeenin rakennetta. Kun geeniä verrattiin mammuttien elävien sukulaisten eli norsujen hemoglobiinigeeneihin, löytyi useita kohtia, joissa geenit erosivat toisistaan. Selvittääkseen, miten muutokset vaikuttavat hemoglobiinin toimintaan, tutkijat valmistivat geenitiedon perusteella keinotekoisen mammuttihemoglobiinin.

Tulokset osoittivat, että geenissä tapahtuneiden muutosten ansiosta mammutin hemoglobiini toimii hyvin kylmässä. Se on vähemmän herkkä lämpötilan muutoksille kuin norsujen hemoglobiini. Näin ollen se toimii yhtä hyvin mammutin ruumiin lämpimissä sisäosissa kuin talvisään kylmettämissä raajoissakin.

Mammutin pitkä turkki, pienet korvat ja lyhyt häntä auttoivat eläintä pitämään lämpöä yllä. Uuden tutkimuksen mukaan sopeutuminen kylmään ulottui myös geeneihin. Tutkimus on merkittävä myös siksi, että se on ensimmäinen, jossa sukupuuttoon kuolleen lajin piirteitä on selvitetty geenitasolla. Mammutin tapaista hemoglobiinigeeniä ei ole havaittu muilla eläimillä, eli saattaa olla, että geeni on mennyt kantajansa mukana hautaan.

(YLE Tiede, Nature Genetics)