Lapsuudessa koettu väkivalta lisää aikuisen riskiä raivostua humalassa, ainakin tietyn geenimuunnoksen kantajilla

Lapsuudessa koettu pahoinpitely lisää riskiä aikuisiän impulsiiviseen ja väkivaltaiseen humalakäyttäytymiseen, mutta vain tietyn geenimuodon kantajilla, osoittaa suomalais-yhdysvaltalainen tutkimus. Saman geenimuunnoksen on aiemmin osoitettu lisäävän impulsiivista ja väkivaltaista käyttäytymistä humalassa, kun runsas alkoholinkäyttö oli jatkunut pitkään.

Väkivaltaista käyttäytymistä humalassa lisäävä geenimuunnos on MAOA-geenissä. Monoamiinioksidaasi-A- eli MAOA-geeni tuottaa entsyymiä, joka hajottaa aivojen välittäjäaineita serotoniinia, noradrenaliinia ja dopamiinia. Siitä on useita yleisiä muotoja ja impulsiivinen ja väkivaltainen humalakäyttäytymisen liittyy geenin ns. korkea-aktiiviseen muotoon, MAOA-H-muunnokseen. Se on varsin yleinen sillä sitä kantaa yli puolet länsimaalaisista miehistä.

Uusi tutkimus osoittaa, että tämän geenimuodon kantajilla lapsuuden aikainen pahoinpitely nostaa aikuisiässä impulsiivisen humalaväkivallan riskiä, vaikka ihmiset eivät olisi käyttäneet alkoholia pitkään ja rankasti. MAOA-H-geenimuunnos tekee kantajistaan ilmeisesti haavoittuvampia lapsuuden pahoinpitelylle kuin saman geenin vähemmän aktiivinen muoto. He ovat samalla alttiimpia alkoholin negatiivisille vaikutuksille, sanoo oikeuspsykiatrian professori Matti Virkkunen Helsingin yliopistosta.

MAOA-geenillä voi olla vaikutusta stressinsietokykyyn ja vaikutus voi välittyä sitä kautta. Toinen selitys voi olla impulsiivisuustaipumus. Molemmat voivat ohjata MAOA-H-kantajien persoonallisuuden kehittymistä impulsiiviseen suuntaan ja erityisen vahva taipumus impulsiiviseen käyttäytymiseen voi tietyissä tilanteissa johtaa myös hetken mielijohteesta tapahtuviin väkivaltaisiin tekoihin. Kyseessä on siis ympäristön ja perimän yhteisvaikutus jossa lopullisena laukaisevana tekijänä on alkoholi.

Havainnot voivat osaltaan selittää ns. patologista humalatilaa eli miksi jotkut yksilöt toistuvasti humalassa ollessaan joutuvat silmittömän raivon valtaan ja tekevät hyvinkin väkivaltaisia tekoja, vaikka eivät normaalisti ole väkivaltaisia Tutkimukseen osallistui 174 suomalaista miestä, jotka olivat syyllistyneet toistuviin humalatilassa tehtyihin väkivaltarikoksiin ja joille oli tehty oikeuspsykiatrinen mielentilatutkimus. Siten tuloksia ei voi suoraan yleistää muuhun väestöön, Virkkunen muistuttaa.

Tulevaisuudessa MAOA-genotyypin määritystä voidaan ehkä käyttää apuna, kun arvioidaan väkivaltarikollisten vaarallisuutta ja rikosten uusimisriskiä. Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston ja HYKS:n sekä Yhdysvaltain alkoholitutkimuskeskuksen yhteistyönä.

(YLE tiede, Helsingin yliopisto, Alcoholism: Clinical and Experimental Research)