Lihavuus liittyy metaboliseen oireyhtymään mutta se ei ole syy sen syntymiseen, toteaa Texasin yliopiston professori Roger Unger artikkelissaan. Rasvan kertyminen rasvasoluihin ja siitä seuraava painonnousu ovat elimistön keino välttää liiallisen rasvakuormituksen haittoja.
Vasta kun rasvasolut eivät pysty ylimäärää enää sitomaan, sitä alkaa kerääntyä mm. verisuonten seinämiin tai maksaan eli elimiin, missä se aiheuttaa haittaa. Tärkein metabolisen oireyhtymän syntyyn vaikuttava tekijä on Ungerin mukaan leptiiniherkkyyden menetys. Leptiini on rasvakudoksen erittämä hormoni.
Metabolinen oireyhtymä ei ole sairaus vaan kokoelma oireita, jotka yhdessä esiintyessään lisäävät vakavien sairauksien kuten diabeteksen, sydänverisuonitautien ja aivohalvauksen todennäköisyyttä huomattavasti. Metaboliseen oireyhtymään kuuluvat keskivartalolihavuus, veren epäedulliset rasva-arvot, insuliiniresistenssi eli solujen insuliiniherkkyyden heikentyminen ja siitä seurauksena veren sokeritason nousu sekä kohonnut verenpaine.
Yhdistelmää on erittäin harvoin laihoilla ihmisillä mutta lihavuus ei ole syy muiden oireiden ilmaantumiseen, sanoo Unger. Korrelaatio eli samanaikainen esiintyminen ei osoita syy-seuraussuhdetta. Lihavuus on suojaava tekijä, sillä ruuasta peräisin oleva liikaenergia alkaa kasaantua ensimmäiseksi rasvasoluihin. Näin pitää ollakin ja biologisesti sillä varaudutaan huonoihin aikoihin, jolloin ravintoa ei ole saatavilla. Sellaisenaan siitä ei ole haittaa, mikä on osoitettu mm. eläinkokeilla.
Geneettisesti käsitellyillä hiirillä pystytään säätelemään rasvasolujen syntymistä, estämään se tai lisäämään sitä. Kun eläimet syövät enemmän kuin kuluttavat, rasvasolut lisääntyvät ja suojaavat eläintä liian rasvan haitoilta. Kokeista tiedetään että hiiret jotka eivät liho, koska niiden elimistö ei muodosta rasvasoluja vaikka syövät enemmän kuin tarpeeksi, keräävät rasvaa ns. vääriin paikkoihin. Sen seurauksena ne sairastuivat vaikeaan kakkostyypin diabetekseen.
Metabolisen oireyhtymän ilmaantumisen syyksi on epäilty myös insuliiniresistenssiä eli lihassolujen heikentynyttä kykyä hyödyntää veressä olevaa sokeria. Sokerin hyödyntämiseen tarvitaan haiman tuottamaa insuliinihormonia. Kun solut alkavat reagoida insuliiniin vähemmän kuin aiemmin, lihasten polttoaineeksi tarkoitettua, ruuasta prosessoitua sokeria jää yli ja veren sokeritaso nousee. Insuliiniresistenssi on vain yksi seuraus elimistön muutoksista jotka seuraavat liian rasvan kertymisestä mm. maksaan.
Tärkein tekijä metabolisen oireyhtymän syntymisessä on Robert Ungerin mukaan leptiinihormoni. Leptiini syntyy rasvakudoksessa ja se säätelee ruokahalua. Leptiinin tason noustessa ruokahalu vähenee ja hormoni säätelee myös sitä mihin kohtaan elimistöä rasva asettuu.
Rasvan ns. terveen kertymisen rasvasoluihin ja metabolisen oireyhtymän rajalla elimistön herkkyys leptiinille heikentyy. Iän mukana leptiiniherkkyys heikentyy ja ruokahalu säilyy liian hyvänä energian tarpeeseen nähden. Jos ruokaa on saatavilla runsaasti-kuten nykyisin kehittyneissä teollisuusmaissa on-ihmiset syövät liikaa, ylimääräinen rasva ei mahdu rasvasoluihin ja sitä päätyy vääriin paikkoihin, huonoin seurauksin.
(YLE tiede, Trends in Endocrinology and Metabolism)
YLEn tiedeuutiset ovat suomalaista tiedettä ja tiede-elämää seuraava uutispalvelu, joka kattaa myös tärkeimmät ulkomaiset tapahtumat.
Uudistettu palvelu korvaa Teeman sivuilla aiemmin olleet tiedeuutiset.
Uutisvinkit ja kommentit: tiedeuutiset@yle.fi
