Maratonin juokseminen ei ole haitallista vanhemmillekaan juoksijoille, mutta ultrajuoksut käyvät sydämen päälle

Euroopan kardiologikonferenssissa Tukholmassa yksi istunto oli omistettu erityispitkien juoksujen vaikutuksille sydämen terveyteen. Brittitutkijoiden mukaan 80 ja 160 kilometrin ultrajuoksut vaativassa maastossa vaurioittivat sydänlihasta lähes kaikilla jonkun verran ja vakavia sydänoireita sai joka kahdeksas. Tavallisen maratonin juokseminen ei sen sijaan ole haitaksi vähän vanhemmille, keskimäärin 50-vuotiaille juoksijoille, päättelee saksalais-ranskalainen tutkijaryhmä. Heti juoksun jälkeen sydämen tilaa kuvaavat indikaattorit osoittivat jonkinlaisia vaurioita mutta kahden viikon kuluttua arvot olivat palanneet normaaleiksi.
Maratonia pitemmät ultrajuoksut ovat erittäin hyväkuntoisten ja kokeneiden kuntoilijoiden laji. Brittitutkimuksessa oli mukana 45 juoksijaa, jotka osallistuivat Englannin järviseudulla juostavaan kilpailuun. Matkat ovat 80 ja 160 kilometriä. Maasto on mäkistä ja vaativaa ja vuoden 2009 kilpailua häiritsi lisäksi sade ja ukkonen.

Juoksijat olivat tottuneita maratoonareita ja he olivat osallistuneet myös ultrajuoksuihin aiemmin. Silti vain puolet juoksijoista, 25/45 pääsi maaliin. Yhdeksän juoksi pitemmän matkan ja 16 lyhyemmän matkan. 80 kilometrin matkaan kului maaliin päässeiltä keskimäärin 15 tuntia, 160 kilometrin matkaan 36 tuntia. Paino putosi keskimäärin kaksi kiloa lyhyemmällä matkalla ja kolme kiloa pitemmällä matkalla.

Sydämen tilan kuvaamiseen käytetyn troponiinin taso oli noussut merkitsevästi 21:llä juoksijalla ja kolmella se oli noussut niin paljon, että sydän oli todennäköisesti vaurioitunut. Juoksijoilta mitattiin myös sydänfilmi eli ekg. Juoksijoiden sydämen toiminta ennen juoksua oli tyypillistä kestävyysurheilijoille, mm. lepopulssi oli matala. Juoksun jälkeen joka toisella ekg oli epänormaali ja monilla ekg:ssä oli poikkeavia piirteitä joita ei tavata sen paremmin levon kuin rasituksen aikana normaaliterveillä ihmisillä. Troponiinitaso ja ekg:n muutokset eivät korreloineet keskenään.

Toisessa tutkimuksessa koehenkilöinä oli 167 Berliinin maratoniin vuosina 2006 ja 2007 osallistunutta juoksijaa, jotka olivat keskimäärin 50-vuotiaita. Kaikki olivat juosseet vähintään yhden maratonin aikaisemmin. Välittömästi juoksun jälkeen useilla juoksijoilla oli viitteitä haitallisista muutoksista sydämen toiminnassa mutta kahden viikon kuluttua mittausarvot olivat palanneet lähtötasolle. Tämän perusteella tutkijat päättelevät että myös hiukan varttuneemmat ihmiset juosta maratoneja, tarvitsematta pelätä että se aiheuttaa pysyviä sydänvammoja.

(Yle tiede, European Cardiology Conference)