Matematiikan osaaminen ei riipu sukupuolesta

Tyttöjen ja poikien välillä ei ole matematiikassa biologiaan perustuvaa eroa, vaan keskimääräiset kyvyt ovat yhtä hyviä, päättelevät amerikkalaistutkijat Janet Mertz ja Janet Hyde analysoituaan suuren määrän erilaisia mittaustuloksia. Mukana oli miljoonien amerikkalaisten koululaisten standarditestejä, PISA-tuloksia, TIMSS-tuloksia että matematiikkaolympialaisten tuloksia. Vahvin yhteys tyttöjen hyvien matematiikkasuoritusten kanssa oli heidän kotimaansa tasa-arvoisuudella.

Älykkyysmittausten alusta, 1800-luvulta on päätelty että pojat ja miehet ovat matematiikassa taitavampia kuin tytöt ja naiset. Sen osoittamiseksi riitti pitkään huippumatemaatikkojen miesvaltaisuus, sen ohella että yliopistojen matematiikan opiskelijat ja opettajat olivat miehiä. Tilanne on kuitenkin muuttunut, joissain maissa enemmän, joissain vähemmän.

Mertz ja Hyde etsivät aineistoista vastausta kolmeen kysymykseen: onko miesten ja naisten matemaattisissa kyvyissä eroa väestötasolla, matemaattisesti lahjakkaiden joukossa tai matemaattisesti erityislahjakkaiden joukossa?

1960-luvulla tehdyistä amerikkalaisten koululaisten testeistä pääteltiin, että tyttöjen ja poikien suorituksissa matematiikassa ei ollut eroa noin 12 ikävuoteen asti. Sen jälkeen poikien kehitys oli nopeampaa ja lukiotasolla pojat olivat standarditesteissä selvästi parempia.

1980-luvulla kehitettiin ns. meta-analyysimenetelmiä, joiden avulla voidaan yhdistää useita erilaisia tutkimuksia. Vuonna 1990 tehdyssä meta-analyysissä yhdistettiin yli kolmen miljoonan koululaisen matematiikkasuoritukset Yhdysvalloista, Australiasta ja Kanadasta. Ne osoittivat enää hyvin pienen eron poikien hyväksi mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Aineistosta erotettiin erityyppisiä matemaattisia alueita yksinkertaisesta laskemisesta käsitteelliseen ymmärtämiseen ja monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen. Mekaanisessa laskemisessa tytöt olivat hieman parempia kuin pojat peruskoulun tasolla, mutta lukiotasolla suoritukset olivat samaa tasoa. Matemaattisten käsitteiden ymmärryksessä tyttöjen ja poikien suorituksissa ei ollut eroa koko kouluaikana. Korkeimmalla vaatimustasolla eli mutkikkaiden ongelmien ratkaisussa eroa ei ollut peruskoulussa mutta lukiotasolla poikien suoritukset olivat hieman paremmat.

Sama tulos saatiin vuonna 1995 tehdyssä meta-analyysissä. Yksi selitys erolle oli että tytöt valitsivat vähemmän vaativia matematiikan ja myös kemian ja fysiikan kursseja kuin pojat. Yhdysvalloissa tämä on muuttunut 2000-luvun puolella ja nyt tytöt opiskelevat lukioissa matematiikkaa yhtä paljon kuin pojat. Tämä näkyy myös testituloksissa.

Kymmentä osavaltiota edustavassa, yli seitsemän miljoonan oppilaan aineistossa tyttöjen ja poikien välillä ei ollut enää eroa matematiikan osaamisessa millään osaamisen alueella tai missään kohdassa koulu-uraa. Tulos oli sama kaikissa etnisissä ryhmissä eli valkoihoisilla, afrikkalais-amerikkalaisilla, latinalaisperäisillä, aasialais-amerikkalaisilla ja intiaaneilla.

Yhtenä selityksenä miesten ja naisten erolle esitettiin 1800-luvulla että miesten matemaattisten kykyjen kirjo on suurempi kuin naisten. Miehissä olisi sen mukaan enemmän täysin kyvyttömiä mutta myös enemmän neroja. Käsitys esitettiin vielä vuonna 2005 arvovaltaisella foorumilla Yhdysvalloissa.

Asiaa voidaan tutkia tilastollisesti ns. varianssisuhteella ja pieni ero miesten hyväksi näistä huippusuorittajista löytyi tällä tavoin. Sen mukaan miehiä pitäisi olla noin kaksinkertainen määrä niiden joukossa, joiden alapuolelle kyvyissä jää 99,9% väestöstä. Jos rajaksi asetetaan 95% väestöstä, miehiä pitäisi löytyä noin puolitoistakertainen määrä naisiin verrattuna.

Minnesotan osavaltion koululaisaineiston pääasiassa valkoihoisista koostuvassa joukossa suhteet ovat melko lähellä näitä teoreettisesti ennustettuja suhteita. Mutta aasialais-amerikkalaisten joukossa suhde oli kääntynyt, se oli 0,9 eli tyttöjä oli kyvykkäimmissä enemmän kuin poikia

Suomessa hyvin tunnetussa 40 maan PISA-tutkimuksessa pojat saivat huipputuloksia (99%) enemmän kuin tytöt useimmissa maissa, mutta tyttöjä oli vähintään yhtä paljon tai enemmän tässä ryhmässä Islannissa, Thaimaassa ja Britanniassa. Vastaava tulos saatiin TIMSS-tutkimuksessa, joka on samantyyppinen kansainvälinen tutkimus kuin PISA. Kyse on siis kulttuurisista eroista, ei biologiasta, päättelevät tutkijat.

(YLE tiede, PNAS)