Sydänverisuonitautien riskiä voidaan arvioida hyvin mittaamalla kokonaiskolesterolin ja ns. hyvän HDL-kolesterolin määrä tai vaihtoehtoisesti apolipoproteiinien tasot. Sen sijaan triglyseridien mittaaminen ei tuota mitään uutta sydänsairauksien riskin arviointiin.
Johtopäätökset ovat Cambridgen yliopistossa Englannissa tehdystä ns. meta-analyysistä, jossa yhdistettiin 300 000 ihmisellä tehdyt pitkäaikaiset seurantatutkimukset. Meta-analyysi osoitti myös paastoaminen ennen mittausta ei ole välttämätöntä.
Vereen kertyvien rasvojen määrää käytetään yleisesti arvioitaessa sydänverisuonitautien riskiä. Rasvoja on kuitenkin monia tyyppejä eikä täyttä yksimielisyyttä siitä mitä pitäisi mitata, ole löydetty. Nykyisten suomalaisten suositusten mukaan kokonaiskolesterolitason pitäisi olla alle 5 mmol/litra ja ns. huonoa LDL-kolesterolia tulee alle 3 mmol/l. Muiden sairauksien kuten diabeteksen vuoksi riskiryhmiin kuuluville suositellaan vielä alempia tasoja.
JAMA-lehdessä julkaistuun meta-analyysiin kerättiin tiedot 68 tutkimuksesta, joihin oli osallistunut 302 000 ihmistä. Suurin osa tutkimuksista on tehty Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Koehenkilöillä ei ollut sydänverisuonisairauksia tutkimuksen alkaessa. Aineisto käsitti 2,8 miljoonaa henkilövuotta.
Osallistujien keski-ikä oli 59 vuotta ja miehiä oli hiukan yli puolet. Seuranta-aika oli keskimäärin kuusi vuotta. Seurannan aikana sydänkohtaukseen kuoli 4000 ihmistä ja ei-tappavan sydänkohtauksen sai 8900 ihmistä. Aivohalvauksen sai 5600 ihmistä.
Sydänkohtausten tapahtumista ennustavat riskikertoimet olivat lähes identtiset kun arviointiin käytettiin HDL-kolesterolin ja muun kolesterolin määrää tai kun arviointi tehtiin kahdella apolipoproteiinilla. Toisin sanoen, molempia ei kannata mitata vaan valinnan voi tehdä sen mukaan mikä on mittaustilanteessa halvempaa ja käytännöllisempää.
Mittaamista edeltävällä paastolla ei ollut vaikutusta riskikertoimiin, joten se ei näytä olevan välttämätöntä. Kolmanneksi, suoraan mitattu LDL-arvo tuotti samanlaiset riskikertoimet kuin ns. ei-HDL-kolesterolimäärä, joka saadaan vähentämällä mitattu HDL-määrä kokonaiskolesterolista.
Triglyseridien erillisestä määrittämisestä ei näytä olevan myöskään hyötyä. Ne eivät ennustaneet sydänverisuonitapahtumia itsenäisesti, kun tilastoanalyysissä otettiin huomioon HDL- ja ei-HDL-kolesterolien määrät sekä tavanomaiset riskitekijät kuten ylipaino ja tupakointi. Triglyseridien mittaaminen kannattaa erityistilanteissa, esimerkiksi jos etsitään haimatulehduksen riskitekijöitä.
Tutkimusten yhdistäminen toi esiin myös lisäpohdintaa edellyttäviä kysymyksiä. Yksi on se että sekä hyvän kolesterolin edullinen vaikutus että huonon kolesterolin haitallinen määrien tasoittuu melko nopeasti. Aiemmin tehdyissä, tiukat tieteelliset kriteerit täyttävissä satunnaistetuissa kokeissa on havaittu, että LDL-kolesterolin alentaminen statiinilääkkeillä alle 4 mmol/l pienentää sydänverisuonisairauksien riskiä edelleen. Meta-analyysissä ei-HDL-kolesterolin tason laskemisesta ei näyttänyt olevan hyötyä.
Aiohalvauksiin veren kolesterolitasot vaikuttivat vain vähän. Aivoverenvuotoihin niillä ei ollut mitään vaikutusta, aivoveritulppien ilmaantumista kohonnut ei-HDL-kolesteroli lisäsi hieman. Sydänverisuonisairauksiin vaikutus oli nelinkertainen.
(YLE tiede, JAMA)
YLEn tiedeuutiset ovat suomalaista tiedettä ja tiede-elämää seuraava uutispalvelu, joka kattaa myös tärkeimmät ulkomaiset tapahtumat.
Uudistettu palvelu korvaa Teeman sivuilla aiemmin olleet tiedeuutiset.
Uutisvinkit ja kommentit: tiedeuutiset@yle.fi
