Pienet koirat ovat peräisin Lähi-idästä

Pienikokoiset koirat ovat lähtöisin Lähi-idän susista ja ne on kesytetty siellä runsaat 12 000 vuotta sitten, päättelee yhdysvaltalainen tutkijaryhmä. Johtopäätös perustuu tietyn geenin, IGF1:n muunnosten esiintymiseen eri koiraroduissa ja eri puolilla maailmaa elävissä susissa ja muissa koiraeläimissä.

Koirat ovat kesytettyjä harmaasusia mutta niiden kesyttämisen ajankohdasta ei ole varmuutta. Arkeologisten löytöjen perusteella tiedetään, että koiria on elänyt ihmisten parissa Keski-idässä, Länsi-Venäjällä ja Euroopassa 14 000 - 31 000 vuotta sitten. Ns. mitokondriaalisen dna:n perusteella kesyttämisen ajankohdaksi on saatu 5 000 - 16 000 vuotta sitten ja tapahtumapaikaksi on arvioitu itäinen Aasia. Todennäköisesti koira on kuitenkin kesytetty useamman kerran ja vielä kesyttämisen jälkeen koirat ovat risteytyneet uudelleen susien kanssa, kuten tapahtuu edelleenkin.

Koirarotuja on maailmassa noin 400 ja niiden ulkomuoto vaihtelee poikkeuksellisen runsaasti ottaen huomioon että kyseessä on yksi ja sama laji. Sen vuoksi koiran genomista saadaan helpommin tietoa erilaisista ulkonäköön ja rakenteellisiin piirteisiin vaikuttavista perimän ominaisuuksista. Ihmisillä esimerkiksi pituuteen vaikuttavien geenimuunnosten löytämiseen tarvitaan moninkertainen määrä yksilöitä.

Pari vuotta sitten julkaistiin tutkimus jonka mukaan koirien pieni koko liittyy IGF1-geenin tiettyyn alueeseen ja tarkemmin siinä kahteen piirteeseen. Toinen on yhden emäsparin muunnos, snippi ja toinen ns. "lyhyt väliin tullut dna-palanen" eli SINE. Kyseinen snippi löytyy kaikilta pienikokoisilta koiraroduilta, vaikka ne ovat muuten vain kaukaista sukua toisilleen. Lisäksi se on muutamalla suurikokoisella rodulla: mastiffeilla, bullmastiffeilla ja rottweilereilla.

Koon alkuperän ja koiran kesyttämisen historian selvittämiseksi etsittiin tätä snippiä 388 harmaasuden perimästä eri puolilta maailmaa. Yhdelläkään sudella sitä ei ollut. SINE-palasen aiheuttama dna-rihman piteneminen näkyy koirien perimässä siten että pienikokoisilla koirilla tietyn alueen pituus on 211 emäsparia ja suurilla koirilla se on 207. Tutkituilla susilla alueen pituus vaihteli mutta noin joka toisella tutkituista susista se oli tältä väliltä, 209 emäsparia.

Toisessa analyysissä kartoitettiin saman perimän alueen piirteet 374 uudelta sudelta, 17 eri populaatiosta ja lisäksi 115 muulta koiraeläimeltä, mm. kojooteilta. Muilla koiraeläimillä ei esiintynyt lainkaan pikkukoirille tyypillistä SINE-aluetta. Molemmat pienikokoisuuteen liittyvät perimän erikoispiirteet ovat siten kehittyneet vasta kesytetyissä koirissa.

Syntymäalueen selvittämiseksi tehtiin IGF1-geenin piirteistä laaja tilastollinen analyysi. Sen mukaan eniten pienille koirille tyypillistä genomia muistuttava perimä on susilla, jotka ovat peräisin Israelista, Iranista ja Intiasta. Tämän perusteella tutkijat pitävät todennäköisenä että pienikokoiset koirat ovat alun perin olleet kesytettyjä Lähi- ja Keski-idän harmaasusia.

Samalla alueella on aloitettu viljanviljely ja sieltä ovat lähtöisin myös monet muut viljelykasvit ja kotieläimet kuten vuohet ja kissat. Asutuksen yhteydessä olevista hautauksista on samalla alueella tavattu koirien jäänteitä 10 000-12 000 vuoden takaa. Koirat ovat melko pienikokoisia, toisin kuin Euroopan puolelta, Belgiasta, Ranskasta ja Venäjältä löydetyt samanikäiset ja vanhemmat koirien jäänteet. Koiran kesyttäminen on todennäköisesti tapahtunut eri paikoissa toisistaan riippumatta ja voi hyvin olla, että pienet koirat ovat alkujaan Etelä-Aasiasta.

Kesyttäminen johtaa usein eläimen koon pienenemiseen. Maatalouteen siirtyvissä yhteisöissä pienet koirat ovat olleet käytännöllisempiä joten sellaisia on voitu suosia ja näin edistää koirien koon pienentymistä. Euroopassa elettiin metsästys-keräilykulttuurissa. Isot koirat ovat olleet hyödyllisiä metsästyksessä eikä koosta muutenkaan ole ollut haittaa, koska asutus on ollut harvaa

(YLE tiede, BioMedCentral Biology)