Pohjoisen pallonpuoliskon merten elämä kärsi pahemmin 65 miljoon vuoden takaisessa massatuhossa

Maapallon viides suuri lajien massatuho 65 miljoonaa vuotta sitten hävitti dinosaurusten ohella paljon muutakin. Tuho ei ollut kuitenkaan samanlainen kaikkialla, osoittavat amerikkalaistutkijat maaliskuun Nature Geoscience-lehdessä. Pohjoisella pallonpuoliskolla mikroskooppisen pienten kasviplanktonien, ns. nannoplanktonien tuho oli huomattavasti suurempi kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Planktonien toipuminen kesti pohjoisessa myös selvästi pitempään.

65,68 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut äkillinen lajien massatuho hävitti merien lajeista noin 75% ja kuivalla maalla eläneistä lajeista noin 50%. Kato kohdistui maalla erityisen voimakkaasti kasveihin ja suuriin matelijoihin kuten dinosauruksiin ja merissä matalan veden eläimiin ja planktoneihin.

Todennäköisimpänä syynä tuhoon pidetään maapalloon osunutta asteroidia, jonka jättämä kraatteri on Chicxulubissa Meksikossa. Toisena ehdokkaana on pidetty rajuja tulivuorenpurkauksia Deccanissa Intiassa. Ne ovat tapahtuneet suunnilleen oikeaan aikaan mutta voimakkaimmat purkaukset osuivat kuitenkin aikaan juuri ennen massatuhoa. Lopullinen tuho on tietysti voinut olla seurausta molempien yhteisvaikutuksesta.

Tutkimuksessa analysoitiin erittäin pienten, alle 20 mikrometrin kokoisten ns. nannoplanktonien esiintymistä ennen ja jälkeen massatuhon. Näytteitä oli yli 800 ja ne on kerätty 17 eri kohteesta maapallon valtamerien pohjasta. Nannoplanktonit ovat yksisoluisia, kalkkikuorisia, fotosynteesiä hyödyntäviä eliöitä jotka pienestä koostaan huolimatta ovat tärkeä osa meren ravintoketjua. Eliön kuollessa niiden kuoret, kokkoliitit, painuvat pohjaan.

Pohjoisen pallonpuoliskon merten nannoplanktonlajeista hävisi mullistuksessa 92-98%. Eteläisen Atlantin nannoplantoneista katosi 88-91% ja Intian valtameren ja Etelämannerta ympäröivien valtamerien nannoplanktonlajeista 73-84%. Ero on tilastollisesti selvä. 350 000 vuodessa elämä oli palannut, mutta lajien ilmaantuminen tapahtui eri tavoin eri alueilla. Useimmat uudet lajit ilmaantuivat ensin eteläisiin meriin ja vasta kymmeniä tuhansia vuosia myöhemmin pohjoisen pallonpuoliskon meriin.

Olosuhteet olivat pohjoisessa ilmeisesti pitkään erittäin ankarat valoa vaativille kasviplanktoneille. Asteroiditörmäys nosti ilmaan valtavan pölypilven, joka vähensi auringonvalon määrää maapallon pinnalla. Vaikutus oli voimakkaampi pohjoisella pallonpuoliskolla, koska törmäys tapahtui siellä. Vaikutusta vahvisti asteroidin vino tulokulma joka on arvioitu kraatterista.

Vaikka pilvi aikaa myöten putosi alas ja aurinko pääsi paistamaan, vaikeudet jatkuivat. Todennäköisenä syynä tutkijat pitävät törmäyksen synnyttämässä pilvessä olleita myrkyllisiä metalleja. Ne ovat hankaloittaneet uuden elämän alkua pohjoisissa merissä kauan törmäyksen jälkeen.

(Nature Geoscience 1.3.)