Riisilaastin salaisuus selvisi

Kiinalaistutkijat ovat selvittäneet muinaisen ns. riisilaastin arvoituksen. Luja ja kestävä laasti on tavallisen muurauslaastin ja ns. tahmariisistä eli puuroutuvasta riisistä tehdyn puuron sekoitus. Sillä muuratut temppelit ja kaupunginmuurit ovat kestäneet voimakkaat maanjäristykset, sodat ja uhmaavat jopa nykyaikaisia kaivinkoneita.

Orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen muodostaman komposiitilaastin lujuudelle ratkaisevaa on tahmariisin sisältämä amylopektiini, suurimolekyylinen hiilihydraatti. Se toimii laastissa ns. estoaineena, inhibiittorina, joka estää kalsiumkarbonaattikiteiden kasvamisen lujuuden kannalta liian suuriksi. Tälläista laastia kannattaa käyttää historiallisten rakennusten restaurointiin, tutkijat päättelevät.

Tiilien muuraaminen on tuhansia vuosia vanha taito, jossa tiiliä sitovana laastina on käytetty monenlaisia aineita mudasta alkaen. Kalkkikiven käyttö laastin valmistukseen lienee peräisin muinaisesta Egyptistä ja antiikin aikana Välimeren piirissä, erityisesti Roomassa muuratut rakenteet olivat yleisiä. Vedenkestäväksi muuraus saatiin lisäämällä laastiin lisäaineita kuten tulivuoren tuhkaa.

Kiinassa on tehty muurattuja rakenteita myös tuhansia vuosia mutta vedenkestävän muurauksen tekemiseen sopivaa tulivuoren tuhkaa siellä ei ollut. Noin 1500 vuotta sitten keksittiin keino: sammutetusta kalkista valmistettuun laastiin lisättiin ns. tahmariisistä eli puuroutuvasta riistä tehtyä massaa. Siitä tuli tavallista laastia lujempaa heti uutena ja se kesti myös vettä paremmin kuin tavallinen muurauslaasti. Tieto riisilaastista on säilynyt enimmäkseen suullisina tarinoina kansanperinteessä mutta nyttemmin se on pystytty osoittamaan kemiallisin analyysein.

Tahmariisi eli puuroutuva riisi on itäisessä Aasiassa yleisesti kasvatettu riisityyppi, jonka lyhyet jyvät tarttuvat keitettyinä toisiinsa helposti kiinni. Sen tärkkelyksessä on runsaasti amylopektiiniä mutta hyvin vähän amyloosia. Tahmariisiä käytetään sekä jauhettuna että jyvinä.

Zhejiangin yliopiston kemiantutkijat osoittivat ensin että riisilaastia on käytetty Nanjingin kaupungin muureissa. Sen jälkeen he valmistivat 1-5 % riisiä sisältäviä laasteja ja mittasivat niiden ominaisuuksia. Jo prosentti riisijauhosta keitettyä puuroa muutti laastin kiderakenteen: kalsiumkarbonaattikiteet jäivät selvästi pienemmiksi kuin ilman riisiä tehdyssä laastissa. Kolme prosenttia riisipuuroa sisältävä massa tuotti laastin, jonka kiderakenne oli hyvin samanlainen kuin Nanjingin kaupunginmuurista otetussa näytteessä.

Seoslaastien ominaisuuksia tutkittiin monin tavoin. Ne osoittautuivat lujiksi, joustaviksi ja vettä hylkiviksi materiaaliksi. Riisilaastia on testattu muutamissa restaurointikohteessa, mm. noin tuhat vuotta vanhassa Shouchangin kaarisillassa. Vuonna 2005 tehty korjaus onnistui hyvin, uusia murtumia ei ole ilmaantunut eivätkä kasvitkaan ole päässeet kiinni laastiin hajottamaan rakennetta.

(YLE tiede, Zhejiang University, ACS Accounts of Chemical Research)