Toisen tekemistä katsomalla oppii - jos nukkuu pian esityksen jälkeen

Mekaanista liikettä edellyttävää taitoa voi oppia pelkästään katsomalla toisen tekemistä, mutta tällöin kannattaa lähteä nukkumaan nopeasti esittelyn jälkeen. Muuten unen oppimista vahvistava vaikutus jää saamatta, osoittaa Hollannissa tehty tutkimus. Ilmiötä voidaan hyödyntää esimerkiksi aivoinfarktin saaneiden kuntoutuksessa, tutkijat ehdottavat. Se sopii myös lasten tai urheilijoiden valmennukseen avuksi.

Lukuisissa kokeissa on osoitettu että uuden taidon tai asian oppiminen vahvistuu, kun harjoituksen jälkeen nukutaan normaali yöuni. Kun opittavana on liikkeitä vaativa taito, ei unen ajoituksella ole todettu olevan vaikutusta. Aamulla harjoiteltu asia osataan seuraavana aamuna yhtä hyvin kuin illalla harjoiteltu.

Sen sijaan pelkästään muistin varaan perustuvan, ns. deklaratiivisen muistin, harjoittelun teho on parempi, jos unijakso seuraa suhteellisen nopeasti harjoittelua. Syyksi on arveltu sitä että uusien muistijälkien päälle tulee normaalin päivän aikana monta muuta, uutta asiaa. Sekoittumisen haitallista vaikutusta osoittaa että kahdesta välittömästi peräkkäin opetellusta taidosta opitaan jälkimmäinen huomattavasti paremmin.

Hollantilaiskokeeseen osallistui 64 nuorta aikuista, joille esiteltiin sormien liikkeeseen perustuvia liikesarjoja videolta. Koehenkilöitä estettiin harjoittelemasta liikkeitä esittelyn aikana siten, että heidän piti esityksen aikana painaa kahdella sormella kahta nappulaa tietokoneen näppäimistöllä. Näppäilysarja pyydettiin toistamaan 12 tai 24 tunnin kuluttua. Väliaikana koehenkilöt nukkuivat tai pysyttelivät valveilla. Nukkuminen oli joko välittömästi opetusjakson jälkeen tai viivästetysti.

Koehenkilöt jotka nukkuivat 12 tunnin kuluessa alkuperäisestä esittelystä, oppivat näppäilysarjan paremmin kuin myöhemmin nukkuneet tai kokonaan unta vailla olevat. He suorittivat vaaditun sarjan 22% nopeammin ja tekivät 42% vähemmän virheitä. Jos nukkuminen jäi myöhäisemmäksi, siitä ei ollut mitään tilastollisesti osoitettavaa hyötyä. Suoritus oli samaa tasoa kuin niillä, jotka eivät olleet nukkuneet ollenkaan.

Osalla koehenkilöistä mitattiin esittelyn aikana lihasten sähköistä aktiivisuutta. Havaittavaa aktiivisuutta ei ollut eli koehenkilöt eivät harjoitelleet liikkeitä edes tiedostamattaan. Mitä kautta oppiminen sitten tapahtuu, on toistaiseksi epävarmaa.

Yksi mahdollinen reitti ovat aivojen ns. peilineuronit. Ihmisellä ja eräillä apinoilla tiedetään olevan aivoissa hermosoluja, jotka aktivoituvat katsottaessa toisen tekemistä tai vaikka ilmeitä. Ne saattavat välittää toisen ihmisen esittämät liikkeet muistijäljiksi, jotka vastaavat itse tehtyjä liikkeitä.

(PNAS 3.11.)