Varhaislapsuuden voimakas stressi vaikuttaa geenien aktiivisuuteen aivoissa pysyvästi

Vaikeat ja stressaavat kokemukset elämän alussa, aivojen vielä kehittyessä voimakkaasti vaikuttavat pysyvästi elimistön stressireaktioihin. Varhaislapsuuden epäedullisilla kokemuksilla on yhteys myös psyykkisiin sairauksiin. Hiirillä tehty koe osoitti että varhaisen kehityksen aikana koetut voimakkaasti stressaavat kokemukset vaikuttavat tiettyjen geenien aktiivisuuteen aivoissa.

Tämä voi selittää varhaislapsuuden negatiivisten kokemusten vaikutuksia aivoihin monessakin suhteessa, päättelevät saksalaisen Max Planck-instituutin tutkijat.

Aivot kehittyvät ihmislapsilla erittäin voimakkaasti ensimmäisten elinvuosien aikana, nopeammin kehittyvillä eläimillä kuten hiirillä aika on lyhyempi. Tänä aikana koettu voimakas stressi lisää mm. masennuksen todennäköisyyttä myöhemmin elämässä.

Ilmiötä on tutkittu paljon hiirillä, joilla stressikokemus saadaan aikaan erottamalla hiirenpoikanen toistuvasti emostaan. Se aiheuttaa hiirelle pysyvän muutoksen elimistön stressivasteessa. Niiden glukokortikoidien eritys on pysyvästi korkeammalla tasolla kuin normaalisti kehittyneillä hiirillä ja stressaavissa tilanteissa niiden sisäerityshormonien tuotanto on poikkeavaa.

Nature Neuroscience-lehdessä esitellyssä kokeessa selvitettiin geenien aktiivisuutta aivoissa hiirillä, jotka elämänsä ensimmäisten kymmenen päivän aikana oli erotettu toistuvasti emostaan. Kokemus vaikutti stressiin liittyvää AVP-hormonia (arginiini-vasopressiini) tuottavan geenin aktiivisuuteen tietyllä aivojen alueella. Geenin aktiivisuuden muutoksesta seurasi AVP-hormonin tason nousu. Muutos oli näkyvissä vielä vuoden kuluttua eli se oli pysyvä.

Fysiologisesti varhainen stressi näkyi pysyvästi kohonneena stressihormoni kortikosteronin erittymisenä. Varhaiset epäedulliset kokemukset aiheuttivat hiirille myös poikkeavan tavan reagoida stressaavaan kokemukseen ja niiden muisti oli huonompi kuin normaalisti kehittyneillä hiirillä.

(YLE tiede, Nature Neuroscience)