"Maa on täynnä kovan luokan emäntiä." "pääministeri" Jonna Järnefelt

Pääministeri-draama saa ensi-iltansa Kotikatsomossa 19.10. Mitä muuta kuuluu syksyysi?

Teen Lilla teaternissa Hemmafesten-komediaa, joka irvailee iloisesti ulkomaalaisiin kohdistuvilla ennakkoluuloilla. Harjoitusvaiheessa on eräs näytelmä tärkeästä aiheesta, vanhenemisesta. Odottelen jännityksellä myös Täällä Pohjantähden alla -elokuvan ensi-iltaa joulukuussa.

Pääministeri on siitä poikkeuksellinen teos, että siinä puhutaan kaikkien tuntemista lähimenneisyyden tapahtumista henkilöiden oikeilla nimillä. Mitä mieltä olet tästä ratkaisuista?

Päivän politiikkaan puuttuva kommentointi on maailman kiitollisin elokuvan aihe. Lehtiä lukiessa tulee monta kertaa mieleen, että tuosta saisi hyvän elokuvan.

Elokuva on loistava keino yrittää ymmärtää ihmisten käytöstä tai eri tilanteita. Faktojen haltuunoton jälkeen hyvä käsikirjoitus pystyy kuvittelemaan, miten asiat olisivat voineet mennä. Pääministerissä esimerkiksi Annelin ystävätär on fiktiota, minkä kautta aihetta voi avata uudesta näkökulmasta.

Miten valmistauduit rooliin, jonka esikuvana on ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki?

En ollut suoraan yhteydessä Anneliin, vaan tutustuin siihen materiaaliin, jota hänestä on kirjoitettu. Rooli rakentui pikkuhiljaa yhteistyössä ohjaaja Jyri Kähösen kanssa. Harjoitteluvaihe on aina mielenkiintoinen, kuin taloa rakentaisi.

Näyttelijän tehtävä on olla kuin astia, pitää kokeilla erilaisia tapoja tehdä. En ole sen jälkeen enää roolin hallitsija, ohjaaja tekee leikkausvaiheessa lopulliset ratkaisut. Seison kyllä tulkinnan takana.

Draama kuvaa erikoista tilannetta Suomen poliittisessa historiassa, kun naispresidentin lisäksi saatiin ensimmäistä kertaa nainen pääministeriksi keväällä 2003. Tuolloin muodostetussa hallituksessa myös oli naisia ensimmäistä kertaa yhtä paljon kuin miehiä.

Tässä valossa Anneli Jäätteenmäen nopeaa eroa pääministerin tehtävistä on pidetty jopa oireellisena naispoliitikkojen selviytymisestä johtotehtävistä. Mitä mieltä olet tästä?

Tätä on hankala spekuloida. Onhan miesministereitäkin eronnut, ja aika runsaasti näyttää tuulevan miespolitiikkojen ympärillä tälläkin hetkellä. Kai loppupeleissä on kyse osaamisesta - siitä, miten asiansa hoitaa. En usko, että naiset eroavat herkemmin, mutta nämä tapaukset huomioidaan dramaattisemmin.

Usein oletetaan, että naiset ovat enemmän tunteidensa vietävänä kuin miehet. Kokemukseni mukaan miehet ovat erittäin tunteellisia ja dramaattisia, ja joskus naiset pysyvät olemaan hengittämättä hiljaa pidempään. Ehkä naisilla on kuitenkin korostetumpi omantunnon herkkyys.

Annelilta vaadittiin puoluejohtajana maltillista feminiinistä pehmeyttä. Mietitkö roolia tehdessäsi, joutuvatko naiset muuttamaan luonnettaan politiikassa?

Perinteisten arvojen vallitessa nainen kyllä leimautuu äkkiä kovaksi, jos ei suostu olemaan perinteisen naisellinen. Kuitenkin agraariyhteiskunnasta ponnistavassa Suomessa naiset ovat aina joutuneet olemaan vahvoja. Maa on täynnä kovan luokan emäntiä.

Katselin juuri lumoutuneena tv:stä, miten Euroopan tällä hetkellä kaksi parasta keksijää ovat naisia. Minulle naisten ja miesten erot eivät ole ominaisuuksia, jotka pannaan sukupuolen piikkiin, vaan ne ovat ihmisten ominaisuuksia. Pitää ajatella laatikosta ulospäin.

Pääministeri-draama käy läpi kunnianhimoon ja voittamisen pakkoon sortumisen selkeän kaaren. Elokuvassa seurataan Annelin ystävättären tyttären voimistelijauraa. Anneli peilaa omaa onnistumisen pakkoaan seuraamalla intensiivisesti nuoren puomivoimistelijan harjoituksia ja kilpailuja.

Oletko itse kasvattajana miettinyt, miten suojata lapsia liiallisilta suorituspaineilta?

Puomivoimistelu on hieno allegoria tasapainottelusta. Se vaatii pelon voittamista. Nautinto tulee siitä, kun onnistuu, mutta samalla epäonnistumisen pelko kalvaa.

Kaksi nuorinta tytärtäni harrastavat muodostelmaluistelua. Olen seurannut vierestä, sekä entisenä tanssijana, millaisia vaatimuksia kova fyysinen treeni aiheuttaa. Vanhemman pitää kuunnella lasta ja hänen haluaan tehdä. Pitää antaa mahdollisuus tehdä niin paljon kuin haluaa eikä kuitenkaan painostaa liikaa. Harrastuksille antautuminen on kaksiteräinen miekka, se antaa ja vaatii paljon.

Poliittinen jargon usein ihmetyttää. Anneliltakin kuullaan legendaarinen lause: Puhun niin totta kuin osaan. Poikkesivatko repliikkisi tässä elokuvassa muusta draamasta?

Tunnistan kiertolauseiden käytön oman näyttelijän työni kautta. Julkisuudessa tulee esiin kysymyksiä, joihin ei voi vastata avoimesti, eivätkä ne vastaukset kenellekään edes kuulu.

Tietysti poliitikko on vastuussa äänestäjilleen, eli hän on pahemmassa tilanteessa kuin joku muu julkisuuden henkilö. Harjoittelin kovasti politiikan kielenkäyttöä, joka on kaukana arjen höpötyksestä. On kiinnostava alue, miten ilmaista jotain niin, ettei sano liikaa. Olisi tosi rankkaa olla aina täysin rehellinen.

Jotkut poliitikot tuntuvat onnistuvan antamaan rehellisyyden vaikutuksen toisia paremmin.

Se on kyllä taito. Joskus rehellisyys näyttäytyy siltä, että yrittää pelastaa nahkansa, kun taas joku toinen muotoilee lauseensa paremmin ja vaikuttaa avoimemmalta. Tämä on mielenkiintoinen keskustelun aihe. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että media keskittyy siihen, millaisia ovat julkisuudessa toimivien ihmisten yksityiset asiat. Missä sen raja kulkee?

Niin, tarvitseeko toisista ihmisistä tietää kaikkea?

Se on oikeasti tosi noloa, kun lehtiä lukiessa tuntuu, etten halua tietää tuota asiaa. Antakaa pitää yllä ihmisten arvokkuus!

Kengillä on kuulema sinulle suuri merkitys roolin rakentamisessa. Miten kengät vaikuttivat sinuun Annelin roolissa?

Tässä roolissa oli erittäin tärkeää pitää kengät koko ajan jalassa. Elokuvan teossa on joskus sellaisia kohtauksia, joissa äänitysteknisistä syistä joutuu ottamaan kengät pois jalasta. Se on minulle kauhea paikka. Roolihahmo on minulla näyttelijänä erityisesti jaloissa. Miten hahmo liikkuu, miten se asettaa itsensä, lähtee minulla kengistä.

Miltä Annelin roolin kengät näyttävät?

Annelin kengät ovat korkea, punalakeriset saappaat, joiden varret ovat tiukat. Ne on vaikea saada kiinni, mutta kun ovat kiinni, niin siinä pysyvät. Korko on keskellä kantapäätä, jolloin koron päällä voi antaa painon levätä, niin ettei jalka valu kengässä eteenpäin.

Annelin kengissä kävellään kantapää lattiaan ensimmäiseksi iskeytyen, lantio rentona niin että voi vapaasti tukea ääntään. Kengät antavat asennon, jossa voi miettiä, voittaa aikaa eikä tarvitse vastata heti.

Elokuvan alussa miespoliitikot kiinnittävät huomiota myös Annelin kiiltäviin mustiin, muodikkaisiin saapikkaisiin

Yksi Annelin roolin mystiikkaa on se, miten hän pukeutuu. Poliitikon rooli on tietoinen, hän viestittää paljon pukeutumisellaan. Jos on jalassa risaiset tennarit, pitää olla aika painavaa asiaa, että se menee läpi.

Sinulla itselläsi on monipuolinen ilmaisuvoima, näyttelet, laulat ja tanssit. Miten pidät yllä luovuuttasi eri taiteenaloilla?

Olen aina ollut kiinnostunut monista asioista, ne ruokkivat toisiaan. Ajattelen, että otetaan käyttöön se keino, jolla on mahdollista kertoa tarina kaikkein parhaiten. Luovuus lähtee pitkälti ympäristönsä kamppailun seuraamisesta, saan impulsseja ihan tavallisesta perhe-elämästä.

Olen tehnyt kaksi levyä laulajana. Onko sinulla suunnitelmia jatkaa musiikkiuraasi?

Keskustelu sanoittajani Heimo Hatakan kanssa on koko ajan päällä, mietimme laulujen aiheita. Nyt vaiheessa on ulos tuleminen pienten lasten äitiydestä. Katse on suunnattu taivaan rantaan, ei omaan napaan.

Musiikkityyli syntyy teksteistä, toiseen sopii bossanova ja toiseen kansanlaulu. Musiikillisesti tie ei ole vielä kuljettu loppuun.

Olet nyt Puhekuplassa, mikä on sinulle maailman suurin kupla?

Se että syvällisyys olisi samaa kuin synkistely. Näin ei ole elämässä, eikä varsinkaan taiteessa.

Mitkä ovat tv-ohjelmasuosikkisi?

Simpsonit on perheemme hitti, nauramme lasten kanssa samaan aikaan eri asioille. Tosi-tv:ssä minua kiehtoo ihmisen henkinen kasvu. Dr. Phil on mahdottoman hieno ohjelma, olen ihmeissäni miten Phil vetäjänä taitaa asian ja viihteen yhdistelmän. Yllättäin myös Suurin pudottaja oli perheemme hitti. Olin aika koukussa siihen, miten ihmiset muuttavat elämäänsä parempaan suuntaa. Se on niin hienoa, että itku tulee silmään!

Myös talk show’t ovat minusta hauskoja, kuten Saturday Night Show ja Conan O’Brienin ohjelma. Brittiviihteestä taas tykkäsin Firmasta ja Extras-ohjelmasta, jotka ruokkivat ihmisen heikkouksilla hauskuuttamista.

Entä jännittääkö Pääministeri-draaman palaute?

Jännittää hirveästi. Kauhusta kankeana odotan, mitä seuraa. Huomion keskellä oleminen ei ole ominaista minulle. Toivon kyllä lisää rooleja, joissa saa näytellä voimakkaita sisäisiä ristiriitoja.

Maarit Piippo, yle.fi -toimitus

julkaistu 15.10.2009