"Olen varautunut jättimäiseen tuskaan." maratoonar1 Antti Hyyrynen

Mitä päivääsi kuuluu?

Päivä on alkanut hitusen flunssaisissa merkeissä, tänään taitaa olla lähinnä sohvalla löhöilyä. Muuten ihan jees.

Entä bändirintamalla? Onko Stam1nan seuraava levy jo työn alla?

Uusi, eli neljäs levy, on suunnitteilla ja sitä on kerta kaikkiaan sävelletty ja sanoitettukin. Sitä harjoitellaan paraikaa. Viikonloppuisin on treenailtu, että päästäs vielä tämän vuoden puolella studioon. Aikatauluja ei ole vielä julkistettu, mutta sitten tiedotetaan heti kun suunnitelma on valmis.

Miten uusien kipaleiden tekeminen ja soittelu sujuu?

Hyvin, tuntuu tosi raikkaalta pitkästä aikaa tehdä uusia biisejä. Omalla tavallaan noihin vähän vanhempiin kyllästyy. Keikoilla samat vitsit, samat välispiikit ja samat biisit. Tosi mahtavaa päästä välillä raikastamaan hengitystä tuonne treenikämpälle.

Miksi otit vastaan YleX:n haasteen Espoon maratonin juoksemisesta. Liittyykö tämä jotenkin viimeisimmän Raja-albuminne teemoihin omien rajojen koittelemisesta ja hakemisesta?

Sen lisäksi, että olen huono kieltäytymään tuollaisista haasteenheitoista, niin kyllä tuo omien rajojen mittailu on tietenkin yksi iso motivaattori. Monella tapaa minulla on ollut pieni uhma päällä aina. Pennusta asti, kun olen nuorin viidestä veljeksestä, on aina pitänyt pitää kovaa metakkaa ja yrittää näyttää kykyjään. Vakavasti puhuen olen kuntoilujuttuja ja juoksuakin harrastanut jonkin verran. Tämä on just hyvä paikka näyttää itselle, että pystyykö juoksemaan. Ja sen tietää, että jos minä tämän juoksen, niin se on sitten juostu, ja minun ei tarvitse juoksemisen osalta kellekään, tai vähintään itselle mitään todistella. En tästä enää parempikuntoiseksi tule tällä treenimäärällä. Onnistun tai en, niin minä olen koittanut ja se oli siinä – aika tehdä jotain muuta, vaikka kasvattaa kukkia.

Keväällä YleXin radio-ohjelmassa sinulla oli aikomus lähteä kävellen Lappeenrannasta Kouvolaan. Pääsitkö matkaan?

Todella harmikseni en päässyt tänä kesänä. Viime kesänä käveltiin Mikkeliin, paitsi minä jäin Ristiinan kohdalla pois, muiden jatkaessa Mikkeliin. Harmittaa, niin paljon on ollut työhommia. Kävelyjä ei voi oikein kannata selittää, kun yksi projektin teemoista on, että tehdään jotain, mille ei ole selitystä.

Ehditkö kesällä usein lenkkipolulle?

En, enkä edes itse asiassa yrittänyt. Käyn lenkillä silloin kun minusta tuntuu ja sitten huomasin, etten ollut käynyt heinä- ja elokuussa kertaakaan juoksemassa. Ne on eri ihmisiä, jotka noudattavat ohjelmaa. Kävin toissapäivänä lenkillä. Ja ihan hyvin kulki.

Suositteletko kuntoilua muillekin rokkareille ihan keikkakunnon parantamiseksikin?

Suoritusta ajatellen kyllä, mutta en muuten. Toi on varmasti niin paljon yksilöistä kiinni. Voin suositella niille ihmisille, jotka ajattelevat, että urheilusta on muutakin hyötyä kuin että se hetkeksi piristää mielen. Jos siitä saa sisältöä elämään, niin ei muuta kuin antaa mennä. Ja urheiluhan on vaarallista. Siitä YleX:n porukasta on yksi tyyppi on kaatunut jalkapallossa, ja on nyt käsi paketissa, eikä kai pääse juoksemaan.

Kuinka pitkä on ollut elämäsi pisin juoksulenkki tähän mennessä?

Puolimaratonin juoksin 2007 aikaan 1.49.20. Se on ollut pisin. Kävelymatkoista 83 km. Maratonille olen varautunut jättimäiseen tuskaan. On täysin mahdollista, että puolivälissä suutun niin, että pysähdyn ja se on sitten siinä. Mutta se on sen ajan murhe.

Hesarin Nyt-liitteessä muutama viikko sitten oli juttu hipistä, joka leuhki juosseensa maratonin kylmiltään ja kankkusessa. Rohkaiseeko tämä sinua suuren urakan kynnyksellä?

Joku laittoi asiasta linkin bändin kotisivujen vieraskirjaan ja tsekkasin sen. Oon kuullut tuosta aikaisemminkin. Jussi-veli, joka on kunnon maratoonari, selitti jostain Kuubassa asuvasta suomenruotsalaisesta, joka ei harjoittele ollenkaan ja käy kylmiltään juoksemassa maratoneja ihan vain testatakseen. Kyllä tuollainen fyysisen ja henkisen kestävyyden testaaminen on mielestäni ihan järkevää. Jos halua kehittyä ja harjoitella, niin sekin käy.

Aiottekos Rokkarit kuntoon -maratonin jälkeen juhlia urakkaa yhdessä?

Todennäköisesti Yleisradio tarjoaa pizzat. Sitten vähän spekuloitaisiin. Olemme vasta tavanneet pari kertaa, mutta jaetaan tämmöinen omituinen juttu nyt. Tämä on mahtava kokemus varmasti.

Puhekuplahaastattelussa kysymme, mikä on mielestäsi aikamme suurin kupla?

Tähän voisi heittää sitaatin Tiede-lehdestä, joka meni jotenkin näin: ” Niin kauan kuin saastuttaminen on maksutonta, kaupan ulkopuolinen tekijä maksaa laskun.”

Edellinen Puhekuplavieras, Marco Bjurström kysyy sinulta: ”Koetko, että oma uskottavuus on vaakalaudalla, kun osallistut tällaiseen stereotypioista poikkeavaan projektiin?”

Mahtavaa, välikäden kautta satu kysymys Marco Bjurströmiltä. Ei kärsi uskottavuus, vaan yhä korkeammalle nousee keskisormeni. Jos näin juhlallisesti voi asetella.

Jorma Kivistö, yle.fi

Julkaistu 16.9.2009