"Tv:ssä ja mäkihypyssä vietetään paljon aikaa lämpiössä ja odotellaan." Mäkihyppääjä ja tv-visailija Janne Ahonen

Ennen Urheiluhullut-visailun nauhoitusta Janne Ahonen istuu tv-studion lämpiössä ja vaikuttaa niin tyyneltä kuin vain Janne Ahonen voi. Miltä Urheiluhullujen tekeminen on tuntunut?

Hauskaa ja mielenkiintoista on ollut.

Kuinka sinut saatiin houkuteltua uutta aluevaltausta tekemään?

Aika paljon vaikutti se, että lupautuessani ohjelmaa tekemään ei ollut vielä tietoa urani jatkumisesta.

Onko tv-visailussa ja mäkihypyssä mitään samaa?

Molemmissa vietetään paljon aikaa lämpiössä ja odotellaan.

Olet tunnettu perfektionisti, eikä mielestäsi esimerkiksi täydellistä hyppyä ole mahdollista tehdä. Miltä ainainen täydellisyyteen pyrkiminen tuntuu? Eikö koskaan ole tullut olo, että päästäisi itsensä vähän helpommalla?

Sellainen ei ole käynyt mielessä. Vähempään ei pidä tyytyä ikinä missään mielessä.

Itävallan Wolfgang Loitzl pääsi kuluneella kaudella kuitenkin aika lähelle absoluuttista suoritusta. Oliko Loizlin hypyn näkeminen yksi avaintekijä oman paluupäätöksesi takana?

Ei siihen vaikuttanut mikään yksittäinen tapaus, mutta sanotaan, että tuollaiset tapaukset kaiken kaikkiaan herättivät kilpaurheilijan ja haluan menestyä ja onnistua. Toki hienojen suoritusten näkeminen ruokkii fiilistä.

Olet ollut maailmancupissa 105 kertaa palkintokorokkeella. Onko seuraava tavoite kenties 200?

En usko, että ihan sinne asti päästään. Ensinnäkin se tarkoittaisi jatkamista niin pitkään...

…Että poikasi Micokin olisi jo mukana aikuisten sarjassa?

Melkein joo. Ei minulla tuollaisia tavoitteita enää ole. Mennään ensin päivä ja sitten kausi kerrallaan. 

Kuinka monta hyppyä olet hypännyt?

Olen hypännyt 24 vuotta, vuodessa noin  1000 hyppyä ja pikkupoikana vielä enemmän. 26000 voi olla aika lähellä.

On selviö, että sinulta odotetaan paljon, etkä varmasti itsekään ole lähdössä jäähdyttelemään. Mikä on kutina tällä hetkellä?

Erittäin hyvä. Kun kävin mäessä ensimmäisen kerran toukokuussa, huomasin että kroppani on paremmassa kunnossa kuin kertaakaan aikuisiällä tähän aikaan.

Millaista oli viettää tavallista arkea ensimmäistä kertaa vuosikausiin?

Oli se mahtavaa. Oli hienoa olla matkustamatta ja viettää aikaa kotona, mutta samalla kaikki vaivat polvien, selän ja lonkkien kanssa parantuivat. Tauon myötä myös fiilis ja motivaatio ovat kovempia kuin aiempina vuosina. Eli hyvältä vaikuttaa.

Koetko muuttuneesi tauon aikana?

Perusajatukseni ja -luonteeni eivät ole kadonneet eli odotukset ja vaatimustaso ovat yhtä kovia kuin ennen, mutta uskon sisäistäneeni vielä entistäkin paremmin, että määrä ei korvaa laatua.

Huippu-urheilijalla täytyy olla erittäin korkea kilpailuvietti. Oletteko vuosien varrella mitanneet muiden maiden hyppääjien kanssa paremmuutta muissakin lajeissa kuin mäkihypyssä?

Kyllä, ihan pokeripöydässäkin. Kisojen välillä saatetaan useinkin treenata samoissa paikoissa ja silloin on tavattu pelata muun muassa lento- ja jalkapalloa. Lentopallossa suomalaiset ovat pärjänneet vielä aika hyvin, mutta sanotaan, että jalkapallossa emme ole ihan kärkeä.

Saksako voittaa aina?

Lähestulkoon. 

Mitä mieltä olet selkään taputtelijoista? Onko koskaan tuntunut, että sinuun suhtauduttaisiin kuin kansallisomaisuuteen, jonka rauhaa saa häiritä koska tahansa?

Kyllähän niitä taputtelijoita aina tulee, mutta siihen on vuosien varrella oppinut suhtautumaan. Positiivista palautetta on toki mukava kuulla. Negatiivistakin tulee, mutta niin pitää ollakin. Eivät kaikki pidä samoista asioista.

Entä paparazzit? Onko lähipuskissa vaaninut heppuja pitkien objektiivien kanssa?

Kyllä, joskus olen joutunut ohjaamaan kameramiehiä jopa kotipihalta pois.

Imagoasi on pidetty totisena ja vakavana. Toisaalta linja on pitänyt niin, että sen voisi sanoa kääntyneen jo uskottavuudeksi.

Uran alussa hiljaisuus johtui siitä, että olin silloin 15-vuotias pikkupoika. En minä oikeasti niin vakava ja hiljainen ole, mutta silloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä, enkä uskaltanut näyttää tunteita samalla tavoin kuin nykyään, kun pystyn jo vastaamaan kysymyksiin useammalla kuin yhdellä tai kahdella sanalla ja uskallan näyttää hymynkin. Tai joskus jopa itkun. Alku oli ihan nuoren miehen epävarmuutta.

Kuten tiedetään, ompelet mäkiasusi itse. Kuinka suurta etua siitä saat?

Suurin hyöty on se, että ompelu säästää aikaani. Kisojen väli saattaa olla tiivis ja se, joka ei ompele itse, joutuu menemään ompelijalle tai pukutehtaalle sovittamaan pukua. Minä pystyn tekemään sen pienessä ajassa kotona tai reissun päällä. Muutenhan kaavat ja mallit ovat niin tarkkoja, että ainoa mihin pystyy varsinaisesti vaikuttamaan, on puvun väri.

Eli periaatteessa voisi olla vaikka musta puku ja pääkallo rinnassa?

Joo, sitä odotellessa.

Kerro joku pienempi asia kuin mäkihyppääjän ruokavalio?
(Hiihtäjä Sami Jauhojärvi kulkee ohi ja heittää nauraen, että onko sellaista.)

Jaa-a. Täytyy sanoa, että mäkihyppääjän ruokalautasen sisältö on yksi maailman pienimmistä asioista.

Mitä pelkäät?

Häviämistä. (tauko) Jossain määrin.

Jos Harri Olli, Matti Nykänen ja Janne Ahonen pantaisiin saunaan, kuka tulisi ensin pois ja miksi?

Paha. Täytyy kuvitella tuollainen tilanne, sillä emme ole ikinä olleet porukalla saunassa. Luulen, että niillä kahdella muulla loppuisi kärsivällisyys ennen minua. Olli ja Nykänen eivät pystyisi olemaan niin kauaa paikallaan kuin minä.

Miika Jalonen, TV2, Maarit Piippo, yle.fi

julkaistu 24.6.2009