"Ehkä olen lahjakas tai ehkä ruotsalaisilla on huono maku" Ruotsin tunnetuin suomalainen Mark Levengood

Mitä kuuluu?
Kuuluu kuuluu. Elämä hymyilee ja minä hymyilen takaisin.

Miten jatkaisit lausetta: ”Levengood Suomesta” on sinulle joka…
...olet hengissä.

Miksi olet niin suosittu Ruotsissa?
Ehkä olen lahjakas tai ehkä ruotsalaisilla on huono maku.

Miten ajauduit takaisin Suomeen ja keskusteluohjelman vetäjäksi TV1:een?
Lentokoneella ja hyvällä mielellä.

Kenet suomalaisen haluaisit tavata henkilökohtaisesti ja miksi?
Matti Vanhasen. Kaikki sanovat, että hän on seksikäs, mutta minusta hän on harmaan kintaan näköinen. Haluaisin tavata hänet, että tietäisin mistä oikein puhutaan.

Mitä stereotypioita ruotsalaisilla on suomalaisista?
Suomalaiset tappavat koko ajan toisiaan puukolla humalassa saunassa.

Mikä on suomen kielen kaunein sana ja miksi?
Nummisuutari. Koska se kertoo suutarista nummella.

Puhekuplan edellinen vieras Anna Laine haluaisi tietää, että mitä kirjoja aiot lukea kesällä?
Luen loppuun tanskalaisen Carsten Jensenin suuren meriromaanin Vi, de drunknade.

Mark Levengood halusi kertoa itsestään enemmän kirjeessä:

"Mielestäni on hauskaa tulla Suomesta. Ei hauskaa sillä tavalla että naurasin joka päivä, mutta Suomi on mielenkiintoinen ja kaunis maa, vaikkapi hieman kummallinen. Joskus silloin tällöin ajattelen että olihan se hyvä asia ett pärjäsin läpi suomalaisen lapsuuden järki tallella, mutta äiti ei ole samaa mieltä. Hänen mukaan minulla ei ollut järkeä edes alusta.

Nyt palaan kotimaahani tekemään haastatteluohjelmaa suomeksi. Muistan vielä muutaman sanan, joka mielestäni oli kauniita: ”lämpimämpi” esimerkiksi, ja ”lumilinna”, ja ”nuija”. Koska en muista niin monta toista sanaa keskustelu tulee luultavasti käsittämään muun muassa mitä voi lumesta rakentaa ja millainen tunnelma tulee jos ihminen on lämmin ja sitten joku pistää enemmän puita takkaan.

Minä olen nyt 41 vuotta vanha, virallisesti olen 39 koska silloin tällöin olen hieman valehtellut syntymävuodestani. Äidin mielestä olen 43 koska synnyin 1964. Olemme toki samaa mieltä siitä, että synnyin heinäkuun 10:nä päivänä, paikka oli armeijan sairaala Onslowissa USA:ssa koska isäni oli upseeri. Mielestäni isä oli komea, äiti taas tykkää että isä oli nuija.

Tulimme Suomeen 1967 äidin ja veljeni Stephenin kanssa, kun se isä lähti Vietnamiin. (Tänä vuonna onkin juhlavuosi, sillä on kulunut 40 vuotta siitä että äitini ja isäni viimeksi puhuivat toistensa kanssa puhmelimessä, sekin puhelu johtui siitä että isä soitti väärään numeroon). Kävin täällä koulua, muutama opettaja oli hyvä mies, toinen taas huono. Minusta tuli partiolainen ja samalla homo. Sillä en toki halua sanoa että kaikki partiolaiset ovat homoja, mutta ainakin minun partiolais-ryhmässä saimme oppia aina olemaan valmiina.

Muutin Ruotsiin opiskelemaan 1985, tapasin ruotsalaisen miehen nimeltä Jonas, rakastuin ja sillä matkalla vielä olen. Meillä on tänään kaksi lasta. Nyt ehkä joku ihmettelee että mitenkö se Joonas tuli raskaaksi. En halua mennä ykityiskohtiin, sanon vaan että ruotsalaiselle miehellä kaikki taitaa olla mahdollista.

Kun minusta tuli kuuluisa Ruotsissa 90-luvun alussa suomalaiset puliukot nousi seisomaan ja tapauttamaan kun kävelin Vasapuiston ohi, sen tuntui hyvälle. Olen kaikkina näinä vuosina tehnyt radio- ja tv-ohjelmia, kirjoittanut kirjoja ja voittanut palkintoja. Se on kiva asia.

Tässä haastatteluohjemlmassa olen saanut vapautta itse valita ketä haluaisin vieraaksi. Ambitio ei ole tehdä mitään huumoriohejlmaa, enemmän keskustella vieraiden kanssa siitä, että mikä och tärkeäta ja mikä on vain hölynpölyä, mikä maa Suomi on tänään, ja minne ollan menossa. Mikä on lumilinna ja mikä on nuija.

Niin kuin jo sanoin, minä en naura joka päivä sille, että olen Suomesta, mutta se antaa hyvän olon. Sama meinkinki minun ohjelmassa. Kun olin lapsi oli olemassa lasten tv-ohjelma joka alkoi tälläisellä melodialla: Trai trai trallallaa…

Tämä on Trai trai trallallaa kakkonen."

Mark Levengood,
Outi Ahola,
Samuli Sulamäki, yle.fi

Julkaistu 8.6.2008