"Hyvässä uutisjutussa on ripaus tunnetta." aamuvirkku juontaja Riina Malhotra

Olet vaihtamassa Uutismixin toimituksesta Aamu-tv:n juontajaksi ja lämmitellyt jo uutta pestiä kesätoimittajana – oletko siis aamuvirkku vai iltaihmisiä?

Olen aamuvirkku ja parhaimmillani heti aamusta. Yleensä Aamu-tv alkaa 5.55, jolloin herätyskello soi 2.45 ja työpäivä alkaa 3.30. Kesäkaudella juontajat saavat onneksi nukkua jopa tunnin pidempään!

Mitä siellä Aamu-tv:ssä sitten tehdään kaksi ja puoli tuntia ennen ohjelman alkua – eikö sen ajan voisi käyttää nukkumiseenkin?

Ennen lähetystä luetaan aamun lehdet, että ollaan ajan tasalla sekä valmistaudutaan kameran eteen - naisjuontajien meikkaukseen meneekin yllättävän paljon aikaa!

Antoivatko konkarijuontajat erityisiä vinkkejä aikaisiin aamuherätyksiin?

Kyllä Aamu-tv:n juontajan salaisin ase on aikainen nukkumaan meno. Itse menen nukkumaan puoli yhdeksän uutisten jälkeen, mikä tosin vaatii joskus ponnisteluja valoisina kesäiltoina.

Entä miten vieraat selviävät aikaisista haastatteluista? Voisi kuvitella, että unenpöpperössä sattuu kaikenlaisia kommelluksia.

Aamu-tv on vieraille armollinen – aikaa on enemmän kuin tiukoissa uutisjutuissa ja tunnelma studiossa on mukava. Oman Aamu-tv -kokemukseni aikana suurin kommellus sattui, kun eräältä vieraalta repesi paidan hiha, mutta sekin ehdittiin korjata ilmastointiteipillä ennen haastattelua. Mutta ohjelman historiasta tiedetään kyllä, että pommiin on nukuttu useasti ja naurunpuuskiakin juontajille on sattunut.

Siirryt Uutismixin sykkivästä studiosta seisaaltaan juontamasta Aamu-tv:n rauhoittavalle sohvalle asiallisiin haastatteluihin - aiheutuuko erilaista juontotöistä identiteettiongelmia? Muuttuvatko hiustyyli ja vaatteet ohjelman mukaan?

Mitään radikaalia muutosta ei tapahdu. Uutismixissä kuten Aamu-tv:ssäkin tärkeää on olla oma itsensä, ja persoonallisuuttaan saa tuoda esille. On ollut rikkaus tehdä nuorten uutisia ja tavallisia uutisia rinnakkain. Tavoitteenani molemmissa on pitää sanoma mahdollisimman selkeänä – ei aikuisillekaan tarvitse puhua liian monimutkaisesti. Joskus on tullut palautetta aikuiskatsojilta, jotka vasta Uutismixin kautta ovat ymmärtäneet, mistä jossain uutisessa on kysymys.

Pitäisikö uutisissa huomioida enemmän tunteita? – Muistelen omasta nuoruudestani, kuinka masentavalta tuntui -90-luvun alun lamauutisointi: Miten ilmeetön uutistenlukija lateli monotonisella äänellä faktoja talouden laskevista käyristä, työttömyydestä ja velkaongelmista. Informaation tueksi ei juuri annettu myötätuntoa tai toivon hiventä, ja tuntui että olisi parasta sulkea tv, ettei masentuisi täysin. – Miten nuorille kannattaisi kertoa, jos lama valtaisi nyt Suomen?

Uutismixi on käsitellyt esimerkiksi leipäjonoja ja köyhyyttä Suomessa siten, että olemme näyttäneet, miten vähävaraisille on jaettu talvitakkeja. Tarkoitus on ollut kertoa taloudesta selkeästi ja läheltä nuorten maailmaa.

Katastrofi-uutisoinnissa lapsille ja nuorille kannattaa sanoa, että tämä on tapahtunut joillekin, mutta onneksi se yleensä on erittäin harvinaista. Itsekin pelkäsin lapsena risteilyohjuksia, vaikken tiennyt mitä ne edes ovat – niistä vain puhuttiin uutisista.

Kyllä tunteiden huomioiminen on tärkeää. Sitä paitsi hyvässä uutisjutussa on aina mukana ripaus tunnetta!

Miksi nuoret sitten tarvitsisivat omaa uutislähetystä?

Pisa-menestyksen varjossa unohdetaan, että Suomessa nuorten yhteiskunnallinen aktiivisuus on Euroopan alhaisimmalla tasolla. Kun ihmetellään, miksi nuoret eivät äänestä, voitaisiin miettiä, mistä nuoret yleensä saavat tietää, miten homma pyörii. Mielestäni nuorten uutislähetys olisi kaikkien etu, ja uskon että hyvällä ohjelmapaikalla nuoret myös katsoisivat sitä.
Nuorten uutisohjelmilla ympäri maailmaa on pitkät perinteet ja niitä syntyy koko ajan uusia lisää. Esimerkiksi Hollannissa nuorten uutiset täyttivät juuri 30 vuotta, ja jopa Afganistanissa nuorille lähetetään tv-uutisia päivittäin. Saksassa vastaava Logo-ohjelma tulee parhaaseen katseluaikaan, ja Englannissa nuorten Newsround-uutiset tulevat 9 kertaa päivässä.

Uutismixi pyörii syksyn ajan kerran viikossa, ja olet tähän asti toiminut ohjelman toimitussihteerinä sen alusta lähtien. Millainen olisi unelmiesi tv-ohjelma nuorille, jos saisit vapaat kädet ja varat tehdä mieleistäsi ohjelmaa?

Ohjelma tulisi ulos joka päivä samaan aikaan, mieluiten klo 21. Siinä olisi asiaa ja napakka uutispaketti, jota myös kommentoitaisiin ohjelman sisällä. Ote olisi rento eikä viihdettäkään kaihdettaisi. Ohjelman tekemiseen osallistuisi nuoria, joita aktiivisesti ohjattaisiin ja  opastettaisiin työn tekoon.

Kun nyt siirryt  Uutismixistä Aamu-tv:seen, niin miten saisit nuoret kiinnostumaan Aamu-tv:stä?

Paljon varmaan riippuu aihevalinnoista, mutta kyllä Aamu-tv voisi sopia nuortenkin rutiineihin. Aamu-tv:n formaatti on sinänsä aivan mahtava, sillä mukaan mahtuu laaja kirjo aiheita ja vieraita. Asian lisäksi mukana on myös sopivasti hömppää.

Jälkiviisaat puhuvat ja puhuttavat Aamu-tv:ssä. Millaiselta mahtaisi näyttää unelmiesi Jälkiviisaiden kokoonpano?

Jälkiviisaat ovat aina olleet todella mielenkiintoisia. Yksi hyvä joukkue voisi olla Jorma Ollila, Osmo Soininvaara ja Outi Nyytäjä – juttua varmasti riittäisi!

Olet Puhekupla-haastattelussa - Mikä on mielestäsi aikamme suuri kupla?

Se että Suomessa asutaan hyvinvointivaltiossa. Todellisuudessa monet hyvinvoinnin elementit on jo vedetty vessanpöntöstä alas. Miksi esimerkiksi varoja nuorten mielenterveyden hoitamiseen ei löydy, vaikka yhteiskunnassa on rahaa enemmän kuin koskaan?

Ja vielä urheiluun! Viime viikon vieras Sari Multala kysyi sinulta, uskotko että Suomi ottaa olympiakisoissa keihäsmitalin?

Eihän tähän kysymykseen ole kuin yksi vastaus: tietenkin uskon!

Maarit Piippo, yle.fi

Julkaistu 21.8.2008