Tervetuloa läntiseen sananvapauteen! Pressiklubin isäntä Ruben Stiller

Huomenta! Mitä kuuluu näin maanantaiaamuna? 

Maanantai on erinomainen ja stressitön päivä: Reino-tohvelit jalassa hiippailua, viikon aiheiden miettimistä ja keskustelua.

Pressiklubissa on joskus vähän kireä tunnelma.

Mähän olen niin nössö nykyään! Kaikki ovat tajunneet, että olen loppujen lopuksi puudeli.

Mutta siellä voi olla pelottava Leif Salmén…

Joo… mutta silti vieraita on hämmästyttävän helppo saada ohjelmaan.  Haluan korostaa, että sitä tehdään joukkueella. Meitä on Riku Siivonen, Reetta Nousiainen, tuottaja Satu Kurvinen ja minä. Tämä on paljon enemmän joukkuepeliä kuin esimerkiksi talk show. Minun osuuteni on pitkälti käsikirjoitettu, kommentaattorit ja vieraat improvisoivat ja tekevät ohjelman.

Mikä on viime aikoina puhuttanut?

Viimeistään vaalirahaskandaalin myötä on käynyt ilmi, että julkisuudenhallinta on vielä aika alkeellista Suomessa - kuinka amatöörimäisesti puolueiden tiedotusta ja mediastrategiaa voidaankin hoitaa? Ja toimittajien puolesta on tietysti hyvä niin! Politiikassa on vielä paljon sellaista sukupolvea, joka on tottunut aivan erilaiseen mediasuhteeseen, esimerkiksi meidän pääministerimme. Heille ei voi sanoa muuta kuin ”tervetuloa läntiseen sananvapauteen!”

Olen kuullut, että halusit nuorena lääkäriksi.

Juu. Kyllähän sitä vieläkin välillä miettii, että olisikohan sittenkin pitänyt hankkia toinen ammatti. Olisin silti varmaan tavalla tai toisella esiintynyt, koska siihen on narsistinen tarve. Jossain pohjalla on silti ajatus kunnon porvarillisesta ammatista lääkärinä tai psykologina.

Onko nyt jo liian myöhäistä?

On, ja se on varmaan potilaiden onni.

Millainen olit lapsena ja teininä?

Varmaan ihan sietämätön, siinä ei ole tapahtunut suurtakaan muutosta. Olin luokan pelle, auoin päätäni niin kuin nykyäänkin, olin hyvä oppilas ja ns. nipottaja. 16-vuotiaasta asti on ollut muutama asia, jotka eivät ole muuttuneet: mulla on edelleen sama ambivalenttinen suhde tietynlaiseen porvarilliseen elämään, mutta ongelma on se, että suhtaudun boheemielämäänkin hyvin kriittisesti. Myös taipumus ironiaan on säilynyt.

Tulevaisuudessa aion tehdä ohjelmia identiteetistä. Aihe kiinnostaa, koska kodissani toinen vanhemmista oli juutalainen ja toinen kristitty, vanhemmat olivat eri yhteiskuntaluokista ja heillä oli eri äidinkieli. Myös suomalaisten heimoerot ovat mielenkiintoisia ja se, että suomalaisten identiteettiä yritetään nyt standardisoida jollain brändityöryhmällä - jos jotain vastustan, niin identiteettien standardisoimista.

Olet monella tapaa hyvin avoin julkisuuden suhteen  ja  muun muassa kehunut estottomasti tuulipukumuotia.

Se on ollut tietoista, mutta olen antanut välillä myös vaan mennä. En jaksa niin hirveästi kontrolloida julkisuuskuvaani. Tuulipukujutussakin on sellainen todellinen pohja, että mä olen todella maalainen ja tietyllä tavalla juntti, enkä vieläkään tunne itseäni kovin kaupunkilaiseksi, vaikka olenkin sopeutunut tänne.

Sopeuduit kuitenkin hyvin Espoon Matinkylään.

Joo, viihdyin Matinkylässä yhdeksän vuotta ja hyvin. Siellä oli rela fiilis. Tykkään lähiöistä, ne ovat enemmän mun henkistä maisemaani kuin keskustan trendibaarit. Trendipelleily käy hermoille.

Trendikkäästi silti aloitit aikoinaan sauvakävelyn.

Olin Suomen nuorimpia sauvakävelijöitä! En ole ollut sauvat kädessä yli vuoteen, mutta meinaan pian lähteä keskuspuistoon kohottamaan kuntoa.

Mikä sinua ketuttaa?

Aika usein päähän ottaa suomalainen keskusteluilmapiiri, täällä varotaan edelleen ihan turhaan. Kaikkien kannattaisi tajuta se, että elämme lännessä – kyllä täällä saa puhua. Toivoisin, että sananvapautta käytettäisiin rohkeammin netin ulkopuolellakin. Ja kyllä sen lauluja lauletaan, jonka leipää syödään, myös mediataloissa. Kun media vaatii läpinäkyvyyttä puolueilta ja talouselämän organisaatioilta, niin miten mahtaa olla median oma läpinäkyvyys?

Mikä on aikamme suurin kupla?

Kaupallinen media ja YLE käyvät reviiritaistelua ja sen pitäisi olla kuluttajille mahdollisimman läpinäkyvää. Miten läpinäkyvyys turvataan, kun toimittajat ovat aina jonkun palveluksessa?  Myös toimittajien ja vallan suhdetta pitää pohtia entistä enemmän. Toimintatavoissa on vielä paljon jäänteitä suomettumisen ajalta ja kauempaakin. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu, kun poliittisessa ja journalistisessa eliitissä tapahtuu sukupolvenvaihdos. Huomauttaisin kyllä, että näillä organisaatioilla on tapana kloonata itsensä…

Oletko mukana sosiaalisessa mediassa ?

Mähän tulen ihan jälkijunassa, liityin Facebookiin vasta kuukausi sitten. Kaikki tekniikka on mulle yleensä aika vaikeaa, mutta olen nykyään kiinnostunut siitä. Haluan itsekin mennä tekemään juttuja myös netin puolelle, missä tuotantosysteemi on kevyt ja nopea.

Mitä haet netistä?

Luen lähinnä lehtiä. Yhdessä vaiheessa katsoin myös paljon BBC:n dokkareita. Olen aika vanhanaikainen ja otan mielelläni kirjan käteeni. Tämä duuni on niin hajanaista, että välillä on pakko lukea jotain keskittyneesti. Minulla ei ole tarvetta elää vapaa-ajalla jatkuvasti  "reaaliajassa". Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen koin mediapsykoosin, kun yritin lukea netistä kaiken tapahtumista. Siinä alkoi elää ihan omassa todellisuudessaan.

Netissä ja muussakin mediassa tarjontaa on niin paljon, että vastuuta pitäisi vierittää myös median kuluttajille. Kysymys kuuluu: haluatko olla henkisesti laiska vai et? Ei voida vaan sanoa, että ”voi kauheeta, kun kaikki kaupallistuu ja pinnallistuu". Ei netissä tarvitse kauan olla löytääkseen sieltä mistä tahansa aiheesta hyvää informaatiota.

Edellinen vieras, Stam1na-yhtyeen Antti Hyyrynen halusi kysyä, pystytkö keksimään yhtään aukkoa evoluutioteoriassa?

En pysty, mutta olen kuullut uudesta tieteenalasta, epigenetiiikasta, jossa ympäristö vaikuttaa siihen, miten geenit kytkeytyvät päälle tai ovat kytkeytymättä. Se saattaa vaikuttaa myös evoluutioteoriaan.  Mutta eikö evoluutiota voi pitää samanlaisena ihmeenä kuin uskonnollisten ihmisten käsitystä jostain johdatuksesta? Sattuma voi olla kaunis asia.

Mika Marttinen, yle.fi

Julkaistu 24.9.2009